Elämää kahdessa ajassa

Joskus väsyneimmillään halusin vain kääriytyä lämpimään vilttiin ja vaipua kuukausiksi talviunille. Halusin olla ajattelematta tilannettani ollenkaan. Joinain pieninä hetkinä siinä onnistuinkin, silloin en murehtinut kokonaisuutta. Luulen, että noilla hetkillä on ollut iso rooli siinä, etten jäänyt aivan kokonaan sängyn pohjalle. Mutta ihminen on aika monimutkainen kokonaisuus. Samaan aikaan, kun sain pientä iloa jostain ohikiitävästä tilanteesta, mietin voinko nyt olla oikeasti iloinen. Siis oikeasti. Mikä on todellista iloa, kuka senkin määrittelee?

Minun ilonhetkiäni olivat tilanteet, joissa jaksoin puuhastella lasteni kanssa tai kun joku asia pitkästä aikaa nauratti minua. Sekin tuotti iloa jos joskus jaksoin täyttää tiskikoneen! Mutta äkkiä mieleen hiipi taas koko kuvio ja sen järjettömyys ja sitten mietin, miten tässä voi kukaan olla iloinen. Samaa olen miettinyt pitkin syksyä. Olen yrittänyt elää enemmän hetkessä kuin aiemmin. Olen myös ihmetellyt ihania asioita ympärilläni ja tuntenut niistä iloa, vaikka koko jaloilleenpääsemisprosessi on vielä kesken.

Olen miettinyt, mitä tarkoittaa tämä hetki ja tullut siihen tulokseen, että se ei ole osa mennyttä, eikä aavistus tulevaa. Se on nyt. Olen päättänyt, että se on hetki, jota mikään muu kuin tilanne itsessään ei saa määrittää. Jos auringonvalo merenrannan jäällä saa sydämen lämpöiseksi tai lapsen tarkkanäköiset jutut naurattavat, niin juuri silloin ei ole olemassa mitään muuta. Minä saan sen hetken. Eikä se enää tarkoita sitä, että teeskentelen kaiken olevan hyvin. Ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, se on jotain ihan muuta. Vähän kuin olisi olemassa kaksi aikaa. Se, joka kuluu alusta loppuun ja sitten se aika, jolla on vapaus elää omaa elämäänsä. Se, joka näyttäytyy pieninä, mutta sitäkin tärkeämpinä pyrähdyksinä juuri oikeilla hetkillä. Se aika välittää vain olennaisesta, siitä että kaikki on hyvin juuri nyt. Joskus tuota aikaa on melkein liian vähän, mutta kuitenkin juuri ja juuri sen verran, että se nostaa pintaan. Ja pikkuhiljaa tuo aika alkaa vallata enemmän aikaa siltä toiselta. Siltä, joka kuluu alusta loppuun.

//Millian

hyvinvointi mieli ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *