Haaveet
Joskus sitä tuntuu, etteivät asiat etene suuntaan tai toiseen. Sitä toivoo, työstää ja pähkäilee, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Siinä epätoivon olossa piehtaroidessa saattaa unohtua tarkastella niitä asioita, mitä itsellä jo on. En tarkoita, ettei saisi olla kunnianhimoinen tai intohimoinen tulevaisuuden suhteen, mutta saavuteituista asioista pitäisi osata olla kiitollinen. Muuten millään ei ole mitään väliä.
Asioita voi kertoa itselleen kahdella tavalla. Ensimmäinen on tämä:
Olen jo kolmekymmentä, enkä vieläkään tiedä mitä haluaisin ryhtyä tekemään tai mikä on intohimoni. Meillä ei myöskään edelleenkään ole omaa asuntoa, emmekä toistaiseksi pääse koko porukalla ulkomaanmatkoille. Arki kahden temperamentiltaan voimakkaan lapsen kanssa on ollut välillä melkoista tahkoamista, omasta itsestä huolehtiminen on joskus ollut nollassa. Parisuhdeaikaa ei ole juuri ollut.
Sitten on se toinen tarina:
Olen vasta kolmekymmentä, minulla on tällä hetkellä tila ja aika pohtia, mitä haluan tehdä. Minulla on kaksi korkeakolututkintoa, joista olen ylpeä ja joiden olemassaoloa välillä vieläkin hätkähdän. Meillä ei ole asuntolainan tuomaa taakkaa, vaan olemme vapaita tekemään aika nopeitakin ratkaisuja jos niin haluamme. Meillä on kaksi ihanaa lasta, jotka ovat opettaneet meille elämästä, tunteista, arvoista ja koko hiton universumista enemmän kuin kukaan koskaan ikinä. Hankalimpien aikojen jäätyä taakse omaa aikaa onkin yllättäen löytynyt juuri sopivasti, riittävästi. Kahdenkeskistä aikaa on ollut yhä enemmän, mutta tärkeintä on ollut tajuta, että ne pienet hetket kainalokkain sohvalla lasten mentyä nukkumaan voivat olla vähintään yhtä arvokasta yhteisetä aikaa kuin erikseen järkestetyt irtiototkin.
Keväällä 2016 kirjoitin listaa haaveista. Kirjoittaessa olin aivan loppu ja minusta tuntui, etteivät nuo haaveet kertakaikkiaan voi toteutua. Olin niin väsynyt. Nyt kun katson tuota vanhaa listaa, tajuan että kuluneen vuoden aikana joka ikinen noista silloin utopistisilta tuntuneista haaveista on totetutunut. Se on itseasiassa aika hurjaa.
Tätä ajatusta vaaliessa sormet syyhyävät kirjoittamaan uutta haaveiden listaa. Se on varmaan aika paljon lyhyempi, sillä niin moni haaveista on jo toteutunut. Elämä se jaksaa ihmetyttää.
//Millian