Kenen joulua vietät?

Taas se kutkuttava aika vuodesta, joulu lähestyy. Lapset alkavat olla päivä päivältä enemmän tohkeissaan, ja lahjojen toivelista sen kun pitenee. En ole koskaan oikein ollut joulustressailija. Minua eivät stressaa joululahjojen haaliminen tai suursiivous. Päänvaivaa eivät myöskään aiheuta juhlapöydän ruokien valmistelu, eikä piparintuoksuisen tunnelman luominen. Sen sijaan ilmoilla on jälleen kerran tuttu kysymys: missä vietämme joulun tänä vuonna?

Meillä vaihtoehtoja joulunviettopaikaksi on tähän mennessä ollut kolme, minun tai mieheni vanhempien koti tai tätini koti. Kaikki nämä paikat ovat noin viiden kilometrin säteellä toisistaan, joten olemme periaatteessa päässeet aika helpolla. On ihan kohtuullista ja kaikille osapuolille ymmärrettävää, että vurottelemme näiden paikkojen välillä mahdollisimman tasapuolisesti. Silti itselläni on toisinaan ollut olo, että pitäisi kyetä olemaan monessa paikassa yhtä aikaa, ihan jo lastenkin takia.

Oman lapsuudenkotini joulu on kulkenut aina samaa rataa. On tietyt tavat ja rutiinit, tutut tuoksut ja musiikit. On tietty tunnelma ja ne ikiaikaiset joulukoristeet tietyillä paikoillaan. Ei se minua haittaa, mikäs siinä. Tädin jouluissa on ollut jotkin asiat vähän eri tavalla ja miehen kautta olen saanut mukaani myös uudenlaisia jouluperinteitä. Lapsetkin näkevät ainain kolme vähän erilaista tapaa viettää joulua, kiva.

Mutta entäs ne meidän perheen ikiomat jouluperinteet? Meillä ei ole niitä! Lapset ovat jo kohtalaisen isoja, eikä meillä ole vielä ainuttakaan omaa jouluperinnettä!

Tänä vuonna heräsin tähän asiaan ensimmäisen kerran ihan tosissaan. On aika hauskaa kuvitella aatonaattoiltaa omassa kodissa. Olisi ihana maata omassa sängyssä ja tietää, että seuraavat päivät saavat rullata täsmälleen niin kuin itse haluamme. Saisi koristella oman joulukuusen! Saisi tehdä asiat siinä järjestyksessä kuin itsestä tuntuu. Voisimme luoda lasten kanssa ihan omat juttumme, meidän omat.

Joku tässä kuitenkin estää jäämästä jouluksi kotiin. Mikä se on? Varmasti ainakin se, että en halua pahoittaa kenenkään mieltä jäämällä pois joulupöydästä ja siitä merkityksellisestä hetkestä, kun kaikki ovat vihdoin taas koolla. Minä kyllä haluaisin olla siinä hetkessä mukana, mutta samaan aikaan jossain ihan muualla. Minkälainen olisi meidän oma joulu? Aika kutkuttava kysymys.

//Millian