Kun joku on hyvä siinä, mitä tekee

Ai että on mahtava seurata, kun joku osaa asiansa. Herättää mielettömiä fiiliksiä kuunnella asiaansa paneutunutta professoria luennolla tai syvällä tekstissä olevaa laulajaa keikalla. On silmiä avaavaa oppia viisaammalta ja kuunnella kokeneempaa. Mikä olisi sen autuaampaa kuin antautua osaavan ihmisen hemmoteltavaksi hierontapöydälle tai kampaajan tuoliin? 

Jännittävintä on kuulla tarinoita siitä, millaista polkua ihmiset ovat kulkeneet siihen, missä nyt ovat. Tarinat ovat usein täynnä kovaa työtä, omistautumista, mutta myös ihmeellisen paljon sattumaa ja erikoisia tilanteita. Intohimoa. Sitäkin kertomukset pitävät sisällään. Monilla on kirjaimelliseti ollut palo siihen, missä he nyt ovat hyviä.

Entäpä jos oma intohimo uinuu jossain? Mitä jos oman polun merkitsevää risteystä ei näytä löytyvän mistään? Entä jos sisällä kytee jo liekki ja tahto johonkin, muttei saa selvää mihin? Turhautumista. Ärtymystä. Niitähän siitä seuraa ja ajoittaista epätoivoa myös. Milloin kaikki selviää? Ensi viikolla vai ensi vuonna? Ihmismieli on kärsimätön ja puokkoileva. Ja sitten se on välillä tuskastuttavan junnaava ja tahmainen.

//Millian