Meillä ei kirjoiteta väsymykseen sairauslomaa

Harvemmin ihminen pettyy kuullessaan olevansa terve kuin pukki. No, minä olen yksi niistä oudokeista, jolle niin kävi. Vastasin työterveyden numerosta tulevaan puheluun työpaikkani siivouskomerossa ja valmistauduin vastaanottamaan jonkin painavaa väsymystäni selkiyttävän ja perustelevan tiedon. Ehkä hemoglobiini olisi hälyttävän alhainen, kenties kilpirauhasarvoissa näkyisi jotain huolestuttavaa tai ainakin voisi olla joku tulehdustila päällä. Mutta ei. Kaikki arvoni olivat tulosten peruteella suorastaan kehuttavan hyviä, ei kerrassaan mitään korjattavaa siltä osin. Aha, taisi kuulua vastaukseni. Jos minussa ei ole mitään fyysistä vikaa, niin jäljelle jäisi se pelottavampi vaihtoehto.

Olin muutamaa viikkoa aikaisemmin kerännyt kaiken rohkeuteni, niellyt ylpeyteni ja raahautunut työterveyteen vain kertoakseni, että nyt väsyttää. Terveydenhoitaja kyseli ja kuunteli. Sitten täytin muutaman lomakkeen, jonka perusteella hoitaja totesi, että minulla on työuupumus. Tieto pamautettiin minulle ihan tuosta noin vaan, enkä tiedä olinko järkyttynyt vai helpottunut. (Siinä vaiheessa elämää en ollut vielä uskaltanut ajatellakaan, että tuo termi voisi koskaan koskea minua.) Täydensin testitulosta vielä kertomalla, että en ole viime aikoina nukkunut, enkä pystynyt keskittymään mihinkään töissä, enkä sen puoleen kotonakaan. Töihinmeno ahdistaa ja kokoajan stressaa. Terveydenhoitaja kuunteli taas ja nyökkäsi. Meillä ei kirjoiteta väsymykseen sairauslomaa. Haluatko psykologin numeron? Ei sairauslomaa väsymykseen. Minä olin niin väsynyt, etten osannut kyseenalaistaa tai vaatia. Aha, ei sairauslomaa väsymykseen. Lähdin vastaanotolta huonokuntoisempana kuin sinne mennessä.

Niin ja seuraavan päivänä menin taas töihin. Ja sitä seuraavana ja niin edelleen. Koska eihän väsymys ole mikään este yhtään millekään.

Muutaman viikon päästä istuin psykologin vastaanotolla.

//Millian