Mikä sinusta tulee isona?

Mikä minusta tulee isona? Tuo piinaavan tärkeä ikuisuuskysymys.

Viime viikkoina minua on alkanut huvittaa aiemmat yritykseni peitellä sitä, etten todellaakaan tiedä vastausta. Klassinen yritykseni kiertää tuohon kysymykseen vastaaminen on ollut työelämän muutokseen takertuminen. Eihän kukaan enää ole samassa työpaikassa hamaan tappiin. Nykyäänhän on ihan normaalia kouluttautua uudestaan ja vaihtaa työpaikkaa muutamann vuoden välein. Ei kai kukaan edes halua jumittaa samassa tehtävässä kymmentä vuotta pidempään. Niinpä, mutta en vastannut edelleenkään kysymykseen. Mikä minusta tulee, mitä minä haluan oikeasti tehdä?

Keväinen irtisanoutuminen oli suuri helpotus ja samaan aikaan iso kriisi. Mitä seuraavaksi? Hämmennyin silloin, kuinka paljon tukea sain päätökselleni puolitutuiltakin. Osa ihmisten reaktioista oli varmaankin kannustukseksi verhottua pään puistelua ja osa ihan aitoa tsemppausta. Kaikenlaiset kommentit olivat tervetulleita, ajatukseni kun olivat jo valmiiksi ihan sekaisin. Ainut, mitä silloin tiesin oli se, että en vain enää olisi jaksanut enkä kyennyt päivääkään, oli yksinkertaisesti pakko lähteä. Siitä alkoi pitkä tie miettiessä omaa uutta suuntaa. Saamistani neuvoista erityisesti yksi on jo kuukausia jyskyttänyt takaraivossani.

Mieti mitä haluaisit tehdä, vaikka siitä ei maksettaisi mitään. Tee siitä itsellesi työ.

Kamalan rohkeaa, pähkähullua! Ja siksipä juuri niin kovin kutkuttavaa.

//Millian