Minkä lauseen lapsesi kuulee suustasi todennäköisimmin?

Olet rakas. Minä rakastan sinua. Ovatkohan nämä ne lauseet, joita toistelet lapsellesi eniten?

Minun kohdallani ainakaan eivät, vaikka se kaunis ajatus oliskin. Koko ajan sitä on jotain puuhaa meneillään. On jos jonkinmoista kotiaskaretta ja tekemätöntä tehtävää. Pää humisee milloin työajatuksia, seuraavaan viikon lapsisynttäreiden järjestämistä tai ihan vaan tyhjyyttään. Ja samaan aikaan lapsi toistelee lukemattomia kertoja äiti kato, äiti arvaa mitä, äiti tuu auttaa, äiti haluutsä kuulla yhen jutun, äiti sä oot ihana. Päässä raksuttaa, tiskikoneen täyttö on pahimmoilleen kesken ja ajatus sitäkin keskeneräisempi. Niinpä lapsi kuulee vastauksen, jonka hän on kuullut satoja kertoa. Tuon vastauksen, joka rasittaa ja turhauttaa häntä. Ihan kohta.

Lapselle hetki on useimmiten juuri nyt. Ihan kohta koko tilanteen hohto on jo mennyt, tilanne on ohi. Eihän se tarkoita, että lapsen ei tarvitsisi koskaan odottaa hetkeäkään ja kaikkeen olisi rynnittävä vanhempana suuna päänä, ettei lapsi vain pitkästy. Ehei. Mutta jos tarkemmin miettii, niin ehkä tosinaan tuon ihan kohta voisi korvata ihan vaan sanomalla joo. Montako sekuntia kestää irtaannuttaa katse tiskivuoresta ja katsoa lapseen, kuunnella tärkeä asia? Onko tekstiviestin lähettäminen juuri nyt se kaikkein ensimmäisin asia, vai voisikohan sen sittenkin lähettää kadonneen kynäpurkin etsimisen jälkeen? Miltähän lapsesta tuntuisi jos hän alkaisi kuulla vähemmän ihan kohtaa ja enemmän joota? 

Vanhempana sitä toisinaan sortuu myös lapsiperheiden ikiklassikkoon, kiireeseen. Tai vähintään siihen, että homman pitäisi kaikkinensa hoitua vanhemman ennakkoon ajattelemalla tavalla. Tule jo hampaanpesulle. Nyt pukemaan. Keräisitkö lelut tuosta olohuoneen lattialta? Autapa vähän äitiä. Olisi aika jo lähteä. Ja mitä vastaa lapsi turhautuneena odottelevalle äidille. Niinpä:

ihan kohta!

//Millian