Mitataanko rakkaus kotitöissä?

Luulin kauhean kauan, että rakkaus tarkoittaa hellyyden ja huomioinnin lisäksi tasan jaettuja kotitöitä. Ihme, etten kiinnittänyt kotityölistaa jääkaapin oveen. Minusta se, että toinen ei imuroinut yhtä usein tai kuurannut tiskipöytää samalla pieteetillä tarkoitti välinpitämättömyyttä. Loukkaantunena mietin myös, että jos mies todella välittäisi minusta, hän oikeasti muistaisi viedä roskat tai pestä vessan. Mutta elämä tässä on minulle opettanut, että on asioita, joita ei voi mitata.

Olen yli kahdentoista yhteisen vuoden aikana ollut muutamaan otteeseen hukassa tai väsähtämässä. Viimeisen vuoden aikana mies on ollut se, joka pyyteettömästi on kannatellut minua, toiminut kirkkaana järjen äänenä ja raivannut sumua edestäni. Mies on ollut se, joka on pysynyt järjissään kaikissa täysin järjettömissä vaiheissa. Mies on ollut se, joka ei ole suostunut häpeämään tai nöyristelemään meitä, tilannettamme tai ongelmiamme. Mies on ollut se, joka on sanonut, että täytyy katsoa toisia rohkeasti silmiin. Mies on ollut se, joka ei ole antanut minun vaipua. Hän on ollut vietävän itsepäinen ja pitänyt minusta lujaa kiinni, ei ole päästänyt irti.

Viimeistään nyt olen tajunnut, että minulle on aivan sama kuka siinä imurin varressa heiluu. Kyllä kotitöillä edelleen voi olla jotain tekemistä rakkauden kanssa. Mutta kyllä minuun taitaa kuitenkin enemmän vedota sinnikkyys, rohkeus ja ihan vain se rakkaus. Se rakkaus, jota ei voi mitenkään mitata. Se vain on ja sen tuntee.

//Millian