Suunnitelmia
Minun on ollut pitkän aikaa kauhean vaikeaa tehdä minkäänlaisia pidemmän aikavälin suunnitelmia. Suunnittelu on tuntunut jostain syystä vastenmieliseltä ja liian työläältä. Miksi suunnitella, kun ei kuitenkaan tiedä mistään mitään? Ankeaa, myönnetään. Luulenpa, että tuohonkin on ollut syynä väsymys. En ole kyennyt suunnittelemaan tulevaa lomaa, seuraavaa kesää asuntolainan hankkimisesta puhumattakaan. Nyt huomaan, että suunnitelmien tekeminen sopivassa määrin alkaa tuntua yhä mielekkäämmältä. On kutkuttavaa ajatella, että jotain pientä kivaa on suunnitelmien takia aina tulossa.
Ensinnäkin olen hiljalleen alkanut selailla kalenteria ennakoivassa mielessä. Olen etsinyt sopivia rakoja tavata ystäviä tai järjestää aikaa miehen kanssa kahdestaan ja näitä menoja olen suunnitellut etukäteen. Olemme myös ensimmäisen kerran alkaneet vakavasti puhua säästämisestä ja asunnon ostamisesta ehkä muutaman vuoden säteellä. Sekin tuntuu isolta. Ja tuleva kesä. En ole ehkä koskaan aiemmin tuumaillut näin paljon etukäteen, mitä kaikkia juttuja kesän aikana voisi tehdä. Viime kesänä suunnittelemattomuus oli nimenomaan se juttu. Oli taivaallista, kun mikään ei sitonut ja sai vain toipua. Mutta kesän edetessä viiko viikolta huomasin, etten sitten toisaalta saanut spontaanisti toteutettua joitain kivoja juttuja, koska en ollut niitä mitenkään suunnitellut. Aika vain soljui menemään.
On ihanaa, kun voi ottaa lapset mukaan suunnitteluun ja hekin osaavat jo täpinöissään odottaa joitain tulossa olevia kivoja juttuja. Kaikki johtuu siitä, että nyt jaksan. Nyt haluan. Nyt näyttää siltä, että kannattaa taas suunnitella ja haaveilla. Elämää ei tarvitse aikatauluttaa, mutta on jälleen ihan sallittua suunnitella itselleen ja rakkailleen pieniä iloja arjen puurtamisen ohelle. Ihan hykerryttää, kun mietin tulevaa sopivan suunniteltua kesäämme.
//Millian