Onnea on aurinko ja vapaus. Vielä onnellisempaa on upea reissu eksoottiseen kohteeseen ja siellä otettujen kuvien jakaminen toisille. Myönnetään, ihan pieni kateuden ääni saattaa kuultaa tämän puheenvuoron läpi. Jos joku nyt ojentaisi minulle menoliput Malediiveille, niin lähtisin. Totta hitossa lähtisin. Mutta onhan se hassua, että lähes aina omannäköisestä ja hyvästä elämästä puhuttaessa niihin liitetään itsestäänselvyytenä juurikin tuo mahdollisuus joskus ylenpalttiseltakin vaikuttavaan reissailuun. Kyllähän se saa pienen ihmisen ruudun toisella puolella ihmettelemään, että tuotako minunkin tulisi tavoitella, boheemia reissuelämää. Eikö tämä ihan tavallinen tallaaminen voikaan olla sitä hyvää elämää?

Ja toisaalta huomaan itsekin, että kieltämättä sydäntäni kaihertaa, kun lapseni ovat viime aikoina useampaan otteeseen pohtineet, pääsevätkö he koskaan ulkomaille. Heidän reissuelämänsä kun rajoittuu tällä hetkellä maakuntamatkailuun ja Tallinnan -risteilyyn. Täytyy kuitenkin nostaa pöydälle se fakta, että lähes kolmetoista vuotta kestäneen yhteiselomme aikana emme ole mieheni kanssa olleet vielä päivääkään yhtä aikaa palkkatöissä. Jommalla kummalla on aina ollut meneillään jotain muuta pöhinää ja totta kai se on sitten näkynyt tilipusseissa. Valinta sekin, ilman muuta. 

Tavallisen arjen ja reissukaipuun tasapainoa miettiessäni satuin kuulemaan bussissa äidin väsyneen manailun kahdelle esiteini-ikäiselle pojalleen. Rekvisiitasta ja puheista päätellen kolmikko oli palaamassa jostain kaukokohteesta. Noniin, nytpä ne on lomat taas lomailtu. Tästä se raataminen taas alkaa. Eipä ole muuta kuin koulua ja työtä nyt vaan. Pitkä aika on seuraavaan lomaan. 

Niin. Haluaisinko minä aurinkomatkalle? Kyllä, ehdottomasti! Haluaisinko minä elää lomasta lomaan? En, ehdottomasti en. Minä haluaisin elää jokaikinen päivä. Minä en kertakaikkiaan halua elää enää sitkun-elämää. Enpä olisi uskonut itsekään, mutta saan nykyään hirveästi iloa ja voimaa aivan tavallisesta arjesta, jossa luksusta minulle on ihan vain se, että olen terve. Ja ne Malediivit, ehkä joku päivä vielä…

//Millian