Eksoottiset matkakuvat – hyvän elämän edellytys

Onnea on aurinko ja vapaus. Vielä onnellisempaa on upea reissu eksoottiseen kohteeseen ja siellä otettujen kuvien jakaminen toisille. Myönnetään, ihan pieni kateuden ääni saattaa kuultaa tämän puheenvuoron läpi. Jos joku nyt ojentaisi minulle menoliput Malediiveille, niin lähtisin. Totta hitossa lähtisin. Mutta onhan se hassua, että lähes aina omannäköisestä ja hyvästä elämästä puhuttaessa niihin liitetään itsestäänselvyytenä juurikin tuo mahdollisuus joskus ylenpalttiseltakin vaikuttavaan reissailuun. Kyllähän se saa pienen ihmisen ruudun toisella puolella ihmettelemään, että tuotako minunkin tulisi tavoitella, boheemia reissuelämää. Eikö tämä ihan tavallinen tallaaminen voikaan olla sitä hyvää elämää?

Ja toisaalta huomaan itsekin, että kieltämättä sydäntäni kaihertaa, kun lapseni ovat viime aikoina useampaan otteeseen pohtineet, pääsevätkö he koskaan ulkomaille. Heidän reissuelämänsä kun rajoittuu tällä hetkellä maakuntamatkailuun ja Tallinnan -risteilyyn. Täytyy kuitenkin nostaa pöydälle se fakta, että lähes kolmetoista vuotta kestäneen yhteiselomme aikana emme ole mieheni kanssa olleet vielä päivääkään yhtä aikaa palkkatöissä. Jommalla kummalla on aina ollut meneillään jotain muuta pöhinää ja totta kai se on sitten näkynyt tilipusseissa. Valinta sekin, ilman muuta. 

Tavallisen arjen ja reissukaipuun tasapainoa miettiessäni satuin kuulemaan bussissa äidin väsyneen manailun kahdelle esiteini-ikäiselle pojalleen. Rekvisiitasta ja puheista päätellen kolmikko oli palaamassa jostain kaukokohteesta. Noniin, nytpä ne on lomat taas lomailtu. Tästä se raataminen taas alkaa. Eipä ole muuta kuin koulua ja työtä nyt vaan. Pitkä aika on seuraavaan lomaan. 

Niin. Haluaisinko minä aurinkomatkalle? Kyllä, ehdottomasti! Haluaisinko minä elää lomasta lomaan? En, ehdottomasti en. Minä haluaisin elää jokaikinen päivä. Minä en kertakaikkiaan halua elää enää sitkun-elämää. Enpä olisi uskonut itsekään, mutta saan nykyään hirveästi iloa ja voimaa aivan tavallisesta arjesta, jossa luksusta minulle on ihan vain se, että olen terve. Ja ne Malediivit, ehkä joku päivä vielä…

//Millian

Hyvinvointi Mieli Matkat Ajattelin tänään

Asuntokuumetta

Näiden seinien sisäpuolelle mahtuvat elämäni merkittävimmät vuodet. Tämä asunto on molempien lasteni ensimmäinen ja tähän mennessä ainut koti. Tässä asunnossa olen naputtanut kynttilän valossa gradun tahmeita lauseita ja valvonut vauvan kanssa unettomia öitä. Olen avannut siivouskomeron oven lukemattomia kertoja, täyttänyt jääkaappia yhä uudelleen. Tässä talossa olen saanut elinikäisiä ystäviä ja viettänyt terapeuttisia saunailtoja. Täällä olen suunnitellut häitäni ja järjestänyt juhlia. Olen rakastanut, vihannut, itkenyt ja nauranut. Tämä on ollut koti ja turvasatama yli seitsemän vuotta, enkä ole tainnut kertaakaan suunnitella muuttavani pois. Kunnes nyt. 

Viimeiset kuukaudet olen ollut kaikin puolin muutoksessa ja ihmeekseni muutoksen tarve on iskenyt minuun myös asunnon osalta. Minulle on tullut vahva tunne, että tietty aikakausi on päättymässä. Tämä koti on palvellut meitä paremmin kuin osasimme koskaan odottaa, mutta luulen, että pian on aika hyvästellä. Meillä ei ole vielä uutta asuntoa tiedossa, eikä suunnitelmia tehtynä, mutta nyt on niiden aika. Olen istunut iltoja selaillen uusia koteja innostuen, mutta samaan aikaan koittaen olla innostumatta liikaa. Olen haaveillut ja sitten kuitenkin järkeillyt. 

Muutos ja muutto ovat mielessä koko ajan enemmän ja alan käydä jo vähän kärsimättömäksi. Mutta tiedän, että kun on aika painaa tämän kodin ovi viimeisen kerran kiinni, minulta pääsee itku. Haikea ja kiitollinen itku, ehkä myös helpotusitku. Tästä alkaa valmistautuminen tämän kodin hyvästeihin. 

//Millian

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään