Tag: lapset

Täällä blogissa on ollut todella hiljaista todella pitkään ja siihen on syy: olen voinut hyvin. Kuluneen kuukauden aikana minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta pyöritellä ja vatvoa asioita, joista blogini sisältö tähän mennessä on pääosin koostunut. Sisälläni ei ole ollut pakottavaa tarvetta purkaa, puhua tai kirjoittaa murhetta näkyväksi. Kun käynnistelin tätä blogia noin kahdeksan kuukautta […]

Meillä vanhemmilla on jokaisella omat juttumme, joiden kanssa kamppailemme ja pähkäilemme. On omat hermoja kiristävät tilanteet ja itsehillintää vaativat yhteenotot. On hellyyttä ja rakkautta tulvillaan olevat ohikiitävät hetket. Ja sitten on ne rintaa kaihertavat ja sisuskalut lamauttavat huolen paikat. Huoli omasta lapsesta. Sitä voi yrittää kuvailla tai tolkuttaa toisen päähän, mutta aina siinä epäonnistuu. Se […]

Asia, joka ei ole mikään kummempi juttu: lasten kaverisynttärit. Ne ehkä aiheuttavat pientä etukäteisstressiä tai hetkellistä yli-inhimillistä tarvetta organisoida ja pitää ilmassa häkellyttävän määrän palloja, mutta lopulta kyse on kuitenkin aika arkisesta asiasta. Synttäreitä tulee ja menee, niitä järjestetään ja niiden jälkiä siivotaan vuodesta toiseen. Ei se ole mikään juttu. Paitsi jos on. Vuosi sitten […]

Minun on ollut pitkän aikaa kauhean vaikeaa tehdä minkäänlaisia pidemmän aikavälin suunnitelmia. Suunnittelu on tuntunut jostain syystä vastenmieliseltä ja liian työläältä. Miksi suunnitella, kun ei kuitenkaan tiedä mistään mitään? Ankeaa, myönnetään. Luulenpa, että tuohonkin on ollut syynä väsymys. En ole kyennyt suunnittelemaan tulevaa lomaa, seuraavaa kesää asuntolainan hankkimisesta puhumattakaan. Nyt huomaan, että suunnitelmien tekeminen sopivassa […]

Olet rakas. Minä rakastan sinua. Ovatkohan nämä ne lauseet, joita toistelet lapsellesi eniten? Minun kohdallani ainakaan eivät, vaikka se kaunis ajatus oliskin. Koko ajan sitä on jotain puuhaa meneillään. On jos jonkinmoista kotiaskaretta ja tekemätöntä tehtävää. Pää humisee milloin työajatuksia, seuraavaan viikon lapsisynttäreiden järjestämistä tai ihan vaan tyhjyyttään. Ja samaan aikaan lapsi toistelee lukemattomia kertoja […]

Se vain on ihmetyksen ja kiitollisuuden aihe yhä edelleen. Vaikka välillä elo vetää matalaksi ja päivät painavat kuin lyijy, en voi olla ihmettelemättä että täällä sitä vain ollaan. Jotenkin elämä näyttäytyy ihan mielettömältä tapahtumien ja kohtaloiden sarjalta, jota ei koskaan kyllästy tarkkailemaan. Se, että itse olen kokenut jotain rankkaa, on lopulta lisännyt ymmärrystä itsestä ja […]

Vuosien varrella olen saanut pienessä ja isommassa mittakaavassa tuta, että lapseni toden teolla ovat samasta puusta veistettyjä kanssani. Tiivistetysti voisin todeta, että he ovat samankaltaisia herkistelijöitä ja vaiheilijoita kuin minä. He eivät ole osoittautuneet (alkuperäisestä salaisesta toiveestani huolimatta) suurella itsevarmuudella varustetuiksi ja huolettomiksi heittäytyjiksi. Eivät ainakaan päällimmäisenä ominaisuutenaan, eivätkä kaikkien seurassa. Totta kai olen viettänyt […]

Elin kamalan pitkään aikaa, jossa joka ikinen ylimääräinen teko vastasi suoritusta, ponnistusta tai vuorikiipeilyä kivireppu selässä. Tuota ylimääräistä minulle oli kaikki työssäkäynnin ulkopuolella oleva. Toisin sanoen ylimääräistä oli siis koko muu elämä, ihan kaikki siinä. Työ oli jotain, mikä vain oli hoidettava vähäisten voimien rippeillä ja kaikki muu siinä sitten lopulta kärsi. Kotityöt, kaupassakäynnit, lasten […]

kunnes se on juurikin oma lapsi, joka tekee väärin. Ennen raskautta oli liuta asioita, miten äitinä aion toimia ja mitä tyhmyyksiä minun lapseni ei sitten varmasti tule tekemään. Monet näistä ovat karisseet, vähän liian monet. Lasten kasvaessa olen joutunut antamaan periksi monissa luuloissa, mutta huomaan, että joitain käsityksiä on edelleen jäänyt itsepintaisesti elämään. Kuitenkin nyt […]

Mitenkähän syväksi nuo vielä äityvät, huolirypyt otsalla? Ei ole maailmassa mitään järisyttävämpää huolta kuin huoli omista lapsista. Se on jotain niin kokonaisvaltaista. Vertikaalista, lineaarista, sisäpuolista, ulkopuolista. Se on kerroksittaista ja laajenevaa, tiheää ja kulmikasta. Se porautuu pieneksi pisteeksi rintaan ja samaa aikaa laajenee atomeiksi ympärille. Välillä se on taka-alalla häilyvänä, mutta paljon suoraan kasvojen edessä. […]