Tiedän, miltä susta tuntuu!

Tuo vaarallinen lause ääneen sanottavaksi. Tuolla jos millä saa kovia kokeneen henkilön ärsyyntymään ja vetäytymään entistä enemmän kuoreensa. Eihän kukaan toinen voi todella käsittää, millaisia ajatuksia ja tuntemuksia joku kriisissä tai muuten hankalassa tilanteessa oleva joutuu käymään läpi. Olen itse varonut tuon lausahduksen sanomista viimeiseen asti ja samalla toivonut, ettei kukaan sanoisi sitä minulle. 

Muutama viikko sitten juttelin ystävän kanssa, jota en ollut tavannut ainakaan vuoteen. Pitkät hiljaiset ajat eivät kauheasti vaikuta suhteeseemme, vaan voimme jatkaa tarinointia ihan luontevasti aina kun tapaamme. Tälläkin kertaa vuodatimme kaiken toisillemme heti ensimmäisen tunnin aikana. Ystäväni puhui sellaista kieltä ja paljasti sellaisia ajatuksia, että ne olisivat voineet olla suoraan omasta päästäni. Hätkähdin. Hänellä on ollut samankaltaisia pohdintoja aiemminkin, mutta silloin en ole oikein päässyt niistä jyvälle. Aiemmin olen pinnistelyistä huolimatta saanut itseni kiinni siitä, että mielestäni jotkut ystäväni näkemykset ovat jotenkin vastuuttomia tai epäreiluja. Esimerkiksi ajatus siitä, että hän ei ole varma kykeneekö hän täysipäiväiseen työhön tai mietteet, onko hän täysin terve vai ei, ovat vaikuttaneet minuun yllättävällä, pisteliäällä tavalla. Olen ajatellut, että totta hitossa niitä töitä on täällä jokaisen tehtävä, ei kellään ole oikeutta luistaa vastuusta vaan sen takia, ettei ole ihan varma itsestään. Nyt ystävääni kuunnellessa sulin myötätunnosta ja samalla minua hävetti omat aiemmat ajatukseni. 

En usko, että kukaan valitsee tai haluaa tietoisesti olla puolikuntoinen ja epävarma omasta itsestään ja jaksamisestaan. Tuskinpa kukaan omasta vapaasta tahdostaan pyörittelee omia välillä olemattomia voimavarojaan ja yhteiskuntakelpoisuuttaan päivät pitkät sen sijaan, että tekisi jotain itselleen mielekästä työtä siihen uupumatta. Saimme puolin ja toisin voimaa ja valoa siitä, että jaoimme samankaltaisia ajatuksia.

Siihen kai perustuu erilaiset nettiyhteisötkin eskoisvauvojen äitiryhmistä moottoripyörien tuunausfoorumeihin.Suosiotaan nostattavat koko ajan myös monenlaiset mentorointi- ja vertaismentorointiohjelmat ja muut vertaisryhmät. Ehkä se ei olekaan suuri virhe sanoa ääneen, että tietää toisen tuntemuksista jotain. Ehkä toinen voikin helpottua siitä ja huomata, ettei olekaan ihan yksin asian kanssa. Ehkä mustienkin ajatusten jakaminen toisen samassa tilanteessa olevan kanssa voi jopa tuoda pilkahduksen huumoria yhteiseen hetkeen. Ja ehkäpä joskus täytyy vain olla rehellisen rohkea. Kuuntelin ystävän tarinan loppuun ja tuo vaarallinen lause vain tuli suustani:

Aiemmin en kyllä ymmärtänyt sinua tässä asiassa ollenkaan, mutta nyt ymmärrän. Tiedän, miltä tuo tuntuu. 

//Millian