Varakas sukulaistäti kustantaa lentoliput etelään

En osaa pyytää rahallista apua, se on suorastaan tuskastuttavan vaikeaa. Miksi näin on, siinä on taas yksi kysymysmerkki. Varmaankin se liittyy ikuisuusaiheeseen eli itsenäiseen pärjäämiseen. Elämässä on kyllä tullut eteen tilanteita ja vaiheita, joissa olisin ehkä tarvinnut pientä avustusta, mutten sitten kuitenkaan ole kyennyt sitä pyytämään. Opiskelijana pärjäsin pääosin mainiosti ilman opintolainaa, mutta toki joskus saattoi olla kuukausia, jolloin oli tiukkaa. Nuorena äitinä en saanut nauttia palkallisen äitiysloman autuudesta, mutta hyvin selvittiin silti, melkein aina. Joinain hetkinä tartuin jo puhelimeen, mutta rahanpyyntöpuhelu jäi kuitenkin soittamatta ajatuksella, että kyllä tämä pieni taloudellinen notkahdus tästä ylitetään. Tämä ajoittainen ”kituuttaminen” ei ole toteutunut marttyyrimielessä, vaan jotenkin vaan luonnostaan.

Sitten vuosien varrella on ollut muutamia tilanteita, kun tilille on ilmestynyt pieni summa rahaa pyytämättä. Ehkä toisessa päässä on aavisteltu, että pikku sponssaus saattaisi auttaa juuri nyt. Onhan se sitten tuntunut ihan hyvältä. Olen nuo rahat ottanut lopulta vastaan pyristelemättä.

Tulevana kesänä ulkomailla asuva serkkuni on pitkän odotuksen jälkeen menossa naimisiin ja haluan ehdottomasti osallistua hääjuhlaan. En ole reissannut pariin vuoteen, ja olen nyt jonkin aikaa säästänyt rahaa mahdollista ulkomaan reissua varten. Homma hoitunee siis ongelmitta. Haluan myös viedä tyttäreni reissuun, joten matkarahaa on säästössä myös hänen lippuunsa.

Sitten eräänä päivänä saan tekstiviestin, jossa tätini kertoo, että haluaisi kustantaa tyttäreni lentoliput hääjuhlaan. Tuntuu vähän oudolta. Liian helpolta, ehkä arvelluttavalta. Miksi? Voiko tuollaista tarjousta ottaa vastaan? Kaikilla ei ole varakasta sukulaistätiä kustantelemassa toisten lentolippuja. Pitäisi kieltäytyä, pitäisi pärjätä, pitäisi nimenomaan näyttää, että pärjää ihan itse. Mutta entäpä jos tällä kertaa asia ei liitykään millään lailla pärjäämiseen? Entäpä jos täti todella haluaa nuo lentoliput maksaa? Entäpä jos minulla ei ole siihen sanomista, vaan hän haluaa antaa ne lahjana tyttärelleni?

Ja kuinka paljon tuo täti elämääni kustantelee? Aika vähän loppupeleissä. Ehkä juuri noiden lentolippujen verran. Taidan varovaisesti myöntyä.

//Millian