Viimesen päälle brändätty

Olen miettinyt pidemmän aikaa, ennen kuin aloin kirjoittaa tänne, mikä tämän blogin profiili tai motiivi oikein on. Olenko kenties suunnitellut jonkinlaiset kehykset tai punaisen langan? Minkälaisia aihepiirejä käsittelen tai kenelle oikeastaan kirjoitan? Kyllähän kohderyhmä täytyisi ainakin olla mietittynä, eikö? Valitettavasti näiden asioiden ankara pohtiminen ei ole tuottanut suurta läpimurtoa. Tiedän vain, että kirjoitan siitä, mistä on sillä hetkellä pakko kirjoittaa.

Ensin ajattelin, että en kerro läheisistäni mitään. Mahdoton ja älytön idea. Miten olin ajatellut kuvailla tilanteita perheeni kanssa? Kävelin päiväkodista kotiin X:n kanssa, halasin Y:n kanssa? Okei, nimiä en halua jakaa, mutta en voi olla puhumatta lapsistani tai ystävistäni. Ajattelin myös, että antaisin väläyksiä kuluneista vuosista ja ajatuksistani säntillisesti kronologisessa järjestyksessä edeten hiljalleen nykyhetkeen. No eipä taida onnistua sekään. Pintaan pyrkivät ajatukset poukkoilevat vuosien takaisista tämänhetkisiin ja ilmestyvät tekstin muodossa tänne kovin mielivaltaisesti.

Alun alkaen olin kuitenkin ajatellut, että tämä tulee olemaan blogi aidosta ja oikeasta elämästä(ni). Sitä se ainakin tämän lyhyen alun verran on ollut. Ja jos totta puhutaan, niin enpä taida muusta osata kirjoittaakaan. Ja kyllä tähän kaikkeen liittyy myös pienen pieni toive. Jos yksikin ihminen voi joskus jostain kirjoituksesta löytää jotain tuttua, lohduttavaa tai piristävää, niin se on enemmän kuin mahtavaa.

Tällä hetkellä tarkoittaa minulle mitä rehellisimmin sitä, mitä ajattelen ja tunnen juuri nyt.

//Millian