Tyyppitalo paketissa

Laineiden lyödessä vielä taannoisen meriaiheisen postauksen jäljiltä ryhtyi vähitellen valkenemaan se, kuinka monitasoista rakentaminen lopulta onkaan? Tontilla on erityinen merkitys, samoin rakennuspaikkaa ympäröivillä rakennuksilla ja luonnolla, mutta myös käytettävissä olevilla varoilla ja elämäntilanteen moninaisilla tekijöillä. Samoin myös sillä, millaisia ideoita, mielikuvia ja toiveita ajatuksissa liikkuu ja joita ollaan halukkaita toteuttamaan ratkaisuissa? Miten tämä kaikki kytketään yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi?

Kytkeytymisen filosofiaa pohtiessani vastaan tuli parin vuotta sitten julkaistu diplomityö, jossa käsitellään tyyppi- ja pakettitalotuotantoa Suomessa historian, nykypäivän ja tulevaisuuden näkökulmista. Työn herättämistä ajatuksista ja kysymyksistä yksi kuuluu näin: miten Suomessa on siirrytty tyyppitalojen ajasta pakettitalojen aikaan?

Olin ihmetellyt vuosien varrella talonrakentamiseen liittyvää hidasta muutosta, mutta ilmiölle ei tuntunut löytyvän sopivia käsitteitä; tapahtumisen ytimessä on ajatus siitä, kuinka (tyyppi)talo kokee muodonmuutoksen toiveiden taloksi, ja joka nykyisin toteutetaan tavallisesti talopaketilla/pakettitalolla.

Elelin nuoruuteni rintamamiestalossa/jälleenrakennuskauden talossa, joka sekin on tyyppitalo. Tämä oivallus saattaisi osaltaan selittää edellä mainittua kokemusta. Olin omaksunut tyyppitalon perusideoita jo lapsena lattialla ryömiessäni. Arkinen elämä jäsentyi uunimuurin ympärille kahteen kerrokseen.

Mitä tyyppitalolla sitten tarkoitetaan? Tyyppitalo eroaa muista  taloista siinä, että se on alun perin suunniteltu monistettavaksi (Kammonen 2012, 23). Ne rakennetaan tyyppipiirustusten mukaan, usein osittain teollisesti sarjatuotetuista elementeistä. Suunnittelusta, rakennusmateriaaleista ja rakentamisesta vastaavat useimmiten eri tahot. Esimerkiksi rintamamiestaloja rakennettiin omatoimisesti ns. hartiapankilla.

Tyyppitalon idea muistuttaa käyttämääni meemi-näkökulmaa. Meemien kopioituvuus voisi olla tyyppitalon monistettavuutta. Meemit voivat muodostaa yhdessä kopioituvan suuremman yksikön, ns. meemi(kom)pleksin, joka tyyppitalon kohdalla voisi tarkoittaa kysymystä sitä, millaisista ideoista ja ratkaisuista tyyppitalo koostuu?

Nykyajassa rajat vaikuttaisivat usein liukuvan, jopa murtuvan. Meemikin vaikuttaisi kokeneen muodonmuutoksen pääsääntöisesti hauskaksi ja nopeasti verkossa leviäväksi kuvaksi, sanonnaksi tai videopätkäksi. Pakettitalo voi monistua tyyppitaloksi. Tyyppitaloja, esimerkiksi Helsinki-taloa, voidaan myös toimittaa pakettitaloina.

Tyyppitalon perusidean avulla voisi kuitenkin kuvitella saavutettavan omanlaista hyötyä. Se yhdistää erilaisia toiveita ja sen voisi ajatella sopivan useimmille erilaisiin elämäntilanteisiin ja ympäristöihin. Siihen sisältynevät myös kulttuurin sen hetkiset arvot ja ihanteet.

T. Jari

Kammonen, K. (2012). Tyyppitalosta talopakettiin. Selvitys teollisen pientalotuotannon tilasta Suomessa, tulevaisuuden mahdollisuuksista ja kehitystarpeista. Diplomityö. Tampereen Teknillinen yliopisto, Tampere, 177 s.