Elämää modernin jälkeen
Tuntui hyvältä saada pohjapiirros suht valmiiksi. On jokin suunnitelma, jota voi ryhtyä työstämään. Löysin myös muutaman vuoden takaisen lopputyön valmistalon evoluutiosta, jossa tutkittiin suomalaisten puurakenteisten valmistalojen arkkitehtuuria ja kehitystä 1980-luvulta 2000-luvulle.
Tutkimuksessa todettiin mm. se, kuinka valmistalojen arkkitehtuuri on hitaasti muuttuva, mutta nopeasti uutuuksiin reagoiva ilmiö. Sekin oli mielenkiintoinen tulos, ettei 1980-luvun jälkeen tuotetuista valmistaloista oltu tehty laajempia tutkimuksia. Tilastokeskuksen mukaan erillisiä pientaloja on viime vuosina valmistunut reilu 7000 vuodessa. Kyseessä ei ole vähäinen ilmiö.
Kiinnostuin erityisesti termistä moderni. Sen alla on esitelty monet talomallit ja mallistot tällä vuosituhannella.
Pohdin asiaa hieman toisella tavalla kuin mitä tutkielmassa on tehty. Sanakirja määrittelee modernin uudenaikaiseksi, nykyaikaiseksi, ajanmukaiseksi, muodikkaaksi. Näillä määreillä käsitys modernista voisi ajatella määrittyvän ajan, mutta myös paikan suhteen.
Kysymys siitä, miten ideat ja ratkaisut siirtyvät paikasta toiseen, on osa kokonaisuutta. Siirtymässä eräänlainen välitilan tai ylipaikallisuuden käsite voisi tuoda uudenlaista näkemystä niin ideoiden kuin meemien olemassaoloon. Niiden varastona toimii siirtymän aikana jokin fyysinen tallennusväline, esimerkiksi netti tai kirjoitus paperilla, tai jos sellaista ei ole, mieli ja sen muisti. Erillisen ideamaailman tai meemivaraston olemassaoloa ei siten edellytettäisi.
Taannoisessa pohjapiirroksessa itselle ajanmukaista ratkaisua edusti poreamme. Joissakin taloissa poreamme on kuitenkin voinut olla modernia jo vuosikymmenet. Näissä talouksissa voisi ajatella siirrytyn poreammeiden suhteen jo modernin jälkeiseen aikaan, postmoderniin.
Elämäntilanne muotoutuu alati toiseksi. Samalla myös käsitykset modernista muuttuvat. Poreammeet voivat korvautua uusilla ammeilla, mutta myös uusilla ideoilla ja tilat uusilla käyttötarkoituksilla.
Edellä sanotun valossa suhde uutuuteen voisi olla modernin lähtökohta. Kyse ei ole yksin ratkaisusta itsestään, vaan mikä kunakin hetkenä mielletään moderniksi ja millaisia ideoita ja ratkaisuja on käytettävissä.
Mielenkiintoista sekin, kuinka tuttu termi perinnetalo otettiin käyttöön valmistalokuvastoissa vasta vuonna 1993. Olin mielessäni ajatellut perinnetalon olevan ’hyvin’ vanha ajatus, mutta näin ei välttämättä ole asian laita. Perinnetalo voi olla parikymmentä vuotta vanha, mutta myös uusi, jopa moderni talo.
T. Jari