Asuisinko ahtaasti, tilavasti vai normaalisti?

Vuosittain rakennettavien omakotitalojen määrät johtivat pohtimaan asumisväljyyttä. Mikä on optimaalinen talon koko? Kannattaako rakentaa pieni talo ja asua ahtaasti? Mitä väljyys tarkoittaa? Millaista on asua väljästi, entä ahtaasti? Ahdistavatko neliöiden puute, tavarat vai jokin muu? Suuret tilat kenties? Mitä ahtaasti ja väljästi asumisesta seuraa? Mikä on normaalia asumista?

Yllättäen vastaan tuli paljon kysymyksiä, joihin vastauksia ei itsellä ollut.  Ryhdyin etsimään aiheisiin näkökulmia Virallisista tilastoista. Ensimmäiseksi vastaan tullut tilasto kertoi siitä, kuinka asuntokuntien keskikoko on viime vuosikymmenien kuluessa laskenut; vuonna 1960 asuntokuntien keskikoko oli vielä 3,34 henkilöä, mutta vuonna 2018 enää 1,99.  Juuri viime vuonna asuntokunnissa mentiin alle kahden henkilön. Toki sekä kaksin asuvia että perheellisiäkin vielä on, mutta suuntaus vaikuttaisi tällä hetkellä olevan tämä. Ilmiö on mielenkiintoinen talon suunnittelun näkökulmasta; millaisia tiloja yksin asuva tarvitsee, entä pariskunta? Miten henkilökohtainen tai perheen asumisväljyystarve määritellään?

Asumisväljyystarve ei liene virallinen termi, mutta sen avulla voisi ajatella hahmotettavan tilatoiveita. Suomessa oli ahtaasti asuvia vuoden 2018 lopussa liki 910 000. En puutu normien määrittelyyn viitettä enempää, sillä talosuunnittelun kohdalla kiinnostavaa olisi tietää mm. se, minkä kokoisia taloja on viime vuosikymmeninä rakennettu? Pienen etsimisen jälkeen löytyi mm. sellainen tilasto, jossa esitetään pinta-ala huoneistoa kohti (m²) asunnon talotyypin mukaan vuosina 1970-2018 (liitetaulukko 3). Poimin taulukon erilliset pientalot-sarakkeesta arvot 10 vuoden välein sekä viimeisimmän arvon (v. 2018):

1970: 66,0 m²,

1980: 83,6 m²,

1990: 95,3 m²,

2000: 101,9 m²,

2010: 108,4 m²,

2018: 112,0 m².

Tietojen vertailuun vuosien välillä sisältyy omat haasteensa. Se varmaankin voidaan todeta, että pientalojen keskimääräinen pinta-ala on kasvanut, mutta kasvu ei näyttäisi olevan enää niin voimakasta kuin mitä se on ollut aikaisempina vuosikymmeninä. Ehkä tulevina aikoina kehitys kääntyy kohden pienempiä taloja. Toisaalta jos perhekoko pienenee nykyisestä, mutta samaan aikaan kerrosalat kasvavat, sen voisi ajatella kertovan muutoksista edellä mainitussa asumisväljyystarpeessa. Väljyyttä halutaan.

Olin kaivannut sellaista tilastoa, josta näkyisi vuosittain aloitettujen pientalohankkeiden keskimääräinen kerrosala/huoneistoala neliömetreinä. Edellä mainitun tilaston perusteella voisi päätellä, että uudet talot olisivat pääsääntöisesti aikaisempia suurempia. Sellainen tilasto kyllä löytyy, jossa kuvataan myönnettyjen rakennuslupien kuutiomääriä, mutta neliömääriin ei syystä tai toisesta paneuduta vastaavanlaisella tavalla. Neliöt ja kuutiot voivat kuitenkin löytyä tästä tietokannasta tietoja yhdistelemällä, mutta siihen eivät omat taidot riittäneet.

Onneksi asiaa oli selvitetty. Tämän sivuston mukaan keskiarvoisen omakotitalon nettoala vuonna 2019 on 166 m² (nettoala = ulkoseinien sisäpuolinen yhteenlaskettu lattiatasoala). Sen huoneistoalaksi mainitaan 142 m². Siihen ei ole otettu mukaan esimerkiksi alle 160 cm korkuisia tiloja, teknistä tilaa, hormeja tai välipohjan aukkoja.

Suhde niin talojen keskimääräisiin pinta-aloihin kuin asumisväljyysluokituksiin ja -tarpeisiin voi olla hyödyllinen pohdittaessa omaa suunnitelmaa. Taannoisessa pohjapiirroksessa laskin ulkoseinien rajaaman alueen olevan noin 145,10 m². Lukuun sisältyy tekninen tila. Autokatoksen koko on noin 22,6 m², jolloin talon nettoala voisi olla noin 167,7 m². Suhteessa koko asuntokantaan (v. 2018) löytyisi asumisväljyyttä 33,1 m² enemmän kuin keskimäärin, ja suhteessa uusin omakotitaloihin 3,1 m² enemmän.

Ajattelin tulevina päivinä hahmotella hieman pienempää asuntoa.

T. Jari

Asumisväljyysluokitus Tilastokeskuksen mukaan:
– tilavasti asuva: 1-5 henkilön asuntokunta, jonka käytössä on vähintään kolme
asuinhuonetta enemmän kuin asuntokunnan henkilömäärä (keittiötä ei lueta huonelukuun)
– ahtaasti asuva: enemmän kuin yksi henkilö huonetta kohti (keittiötä ei lueta huonelukuun)
– normaali: asuntokunnat, jotka eivät kuulu em. luokkiin.