Julkisivut ja julkisuus muutoksessa
Taannoisessa pohjapiirroksessa osa sen ideoista haettiin 80- ja 90-lukujen taitteesta*. Kyseiseen kirjaan sisältyy muutakin mielenkiintoista pohdintaa sen aikakauden taloista sekä niiden suhteesta ympäristöön ja vanhempaan aikaan. Kirjan alkupuolella todetaan mm. se, kuinka Asuntohallituksen, myöhemmin Asuntorahaston, viimeiset suunnitteluohjeet rohkaisivat pienimuotoisiin rakennustyyppeihin ja erilaisiin talotyyppien vaihtoehtoihin. Tätä pidettiin selvänä kannanottona 1970-luvun yksitoikkoisiin ja ankeisiin ympäristöihin.
Kiinnostuin viimeksi mainitusta lauseesta ja siihen sisältyvistä ideoista. Asun tätä nykyä 70-luvun alkupuolella rakennetussa monikerroksisessa kerrostalossa. Vajaassa 50 vuodessa puut ovat kasvaneet kerrostalojen pihoihin ja osa taloista on jo käynyt tai menossa perusteelliseen saneeraukseen. Talot ja niiden ideat ovat uudistuneet tai uudistumassa. 1990-luvun puolivälissä häiriötä saattoi aiheuttaa aikaisemman aikakauden meemit ja ideat: ehkä kerrostalot olivat muuttuneet suuremmiksi ja väkimäärä niissä lisääntynyt siinä määrin, ettei ne monenkaan mielestä tuntuneet enää kodikkailta. Ideoihin saattoi sisältyä myös tietynlainen käsitys demokratiasta, jonka tilalle haluttiin jotain uutta.
Maailma on muuttunut sitten 90-luvun puolivälin ja nyt julkisuudessa saatetaan taloryhmien sijaan ihailla enemmän omakotitaloja ja niiden julkisivuja. Ehkä syynä muutokseen on osin ollut se, että julkisuus on muuttunut. Kun vuosikymmenet sitten tiedotusvälineet määrittelivät sitä, mitä julkisuudessa esitetään, internetin välityksellä voi toimittaa blogeissa ja muissa palveluissa omia juttujaan, yhtäältä kerätä ideoita ja virikkeitä omaa suunnitelmaansa varten.
Internetin myötä informaation määrä elämäntilanteessa on todennäköisesti kasvanut. Toisaalta informaation määrä on voinut kokea muodonmuutoksen tykkäyksiksi (like) ja dissaukseksi (dislike), jonka myötä informaation määrän voisi ajatella supistuvan. Enemmän on enemmän ja mitä enemmän vuorovaikutteisuutta syntyy, se voi kannustaa tiettyihin ratkaisuihin ja ilmaisuun. Ilmiössä on ryhtynyt kiinnostamaan mm. se, miten julkisuudessa tapahtunut muutos on vaikuttanut talojen julkisivuissa? Miten itsekin on ryhtynyt ihailemaan mustaa julkisivua?
Suomalaisia asuntoryhmiä -kirjassa ei mustia julkisivuja esitelty. Näin siitäkin huolimatta, että mustia julkisivuja on jossakin määrin voinut olla olemassa jo tuolloin. Sellainen pohdinta oman talosuunnitelman edistyessä on noussut esiin, kuinka julkisivujen musta väri voisi olla seurausta julkisuudessa tapahtuneesta muutoksesta – kun musta pinta imee (absorboi) lähes kaiken valon itseensä, vertauskuvallisessa mielessä ideoiden suuri määrä elämäntilanteessa on voinut johtaa niiden sekoittumiseen ja tuo sekoittumisen lopputulos ilmenee mustana.
T. Jari
*Suomalaisia asuntoryhmiä. Valtion lainoittamaa asuntotuotantoa vuosilta 1984-1995. Edita, Helsinki 1997.