Kohtaamisia tuulikaapissa
Seittipäinen suunnannäyttäjä 20.8.2020.
Otsikon nimi tulee erään väitöskirjan alaotsikosta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kolmasluokkalaisten lasten kokemuksia vanhempiensa työssä käymisestä sekä tarkastella vanhempien työssä käymisen heijastumista lasten sosioemotionaaliseen hyvinvointiin ja arjen kasvatus- ja vuorovaikutustilanteisiin lasten, äitien ja isien arvioimana.
Alaotsikossa esille tuodulla tuulikaappikokemuksella tarkoitettiin (s. 123); …lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeämpää, mitä tuulikaapissa tapahtuu lasten ja vanhempien vuorovaikutuksessa
kuin miten vanhemmat kertovat kasvattavansa tai lapset kertovat vanhempiensa kasvattavan loppuillan.
Tulkitsen tätä käsitettä sillä tavoin, ettei tuulikaappirutiinien ja hyvän kasvatuksen ideaalien tulisi olla kovin suuressa ristiriidassa keskenään. Riita syntynee viimeistään silloin, kun erotus näiden välillä kasvaa mielessä liian suureksi.
Tuulikaappi sanana lienee useimmille tuttu, mutta sitä ei näe tänä päivänä juurikaan määriteltävän. Syytä ilmiölle en tunne; ehkä siitä ei vain haluta puhua tai sitä ei haluta uusiin taloihin. Oli niin tai näin, löysin sanakirjasta sille seuraavan merkityksen: ulko-oven ja sisemmän oven välinen tila t. pieni eteinen. Määritelmän jälkiosa tuonee esille vuorovaikutteisuus-ongelman ytimen: tuulikaappi voi olla liian pieni tai sen toiminnot sellaisia, että siitä muodostuu este hyvinvoinnille.
Edellisissä postauksissa olin kahden vaiheilla sen suhteen, laitanko ulko-oven jälkeen tuulikaapin vai en? Jätin sen tuolloin piirtämättä. Tuulikaapin puuttumista perustelin itselleni lähinnä sillä, että näin saatetaan saada aikaan sujuvampi kulkuyhteys sisätiloihin, kun ylimääräistä ovea ja seinää ei rakenneta. Jopa säästöäkin, kun ovia on yksi vähemmän! Tuulikaappia näkee harvemmin rakennettavan (messu)taloihin, josta päättelin tuulikaapittomuuden olevan omanlaisensa meemi nykytaloissa.
Ehkä nyt rakentava sukupolvi on ajatellut siten, ettei liian ahtaita tuulikaappeja kannata omaan taloon edes rakentaa, jos vain tällä tavoin toimien voi välttää vuorovaikutuksen ongelmia perheen sisällä. Aiheuttaako tuulikaapittomuus sitten muunlaisia ongelmia, siitä itsellä ei ole kokemusta. Ylimääräistä energiahävikkiä sen puuttuminen voi aiheuttaa, etenkin tilanteissa, joissa mietitään ovi avoinna sitä, lähdetäänkö ulos vai ei. Pian saattaa kuulua tuttu huuto: Ovi kiinni!
Käytännössä tuulikaappi voisi tarkoittaa sopivan kokoista eteistilaa ulkovaatteiden riisumiselle, niiden säilytystilaa sekä penkkiä tms. johon voi tarvittaessa istuutua tai laittaa ostoskassit kaupasta saapuessa. Tällä sivustolla nostetaan vielä lisää näkökulmia tuulikaapin vaatimuksille (tarvittaessa tilaa lastenvaunuille, rollaattorille, sähkömopolle jne.).
Tiivistyneen vuorovaikutteisuuden ohella tuulikaappiin voi sisältyä terveyttä edistäviä näkökulmiakin; koronan riivaamassa maailmassa asiointia esim. apteekissa on voitu siirtää jo tuulikaappeihin. Ulottuuko tämä käytäntö joku päivä myös omakotitaloihin, sen tulevat kuukaudet näyttävät.
T. Jari