Myrkyllisyyttä sisäilmassa
Haloilmiö 27.12.2019.
Hahmottelin uudenvuodenaattona ensimmäistä kertaa postausta sisäilmaongelma-aihepiiristä, jonka keskiössä oli sisäilman haitallisuuden arviointiin tarkoitettu toksisuustestien ympärillä käyty keskustelu muutaman vuoden takaa. Aihepiiri osoittautui kuitenkin yllättävän laajaksi lukuisten käsitteiden takia.
Aiheesta kirjoittaminen oli käynyt mielessä jo syksyllä, kun uutisoitiin THL:n tekemästä sisäilmakartoituksesta. Siinä todettiin ihmisten kokevan erityisesti sisäilmaan liittyvät terveysriskit usein suurempina ja vakavampina, kuin mitä ne tutkimustiedon perusteella ovat. Samoihin aikoihin julkaistiin Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecimissa katsaus: Miksi sisäilman haitallisuutta ei voi arvioida toksisuustesteillä?
Itseä kiinnosti eniten toksisuuden määrittely. Olin alun perin ajatellut, että toksisuus olisi helposti määriteltävissä jonkin raja-arvon perusteella. Edellä mainitussa tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että toksisuus on yläkäsite eri mekanismeilla välittyville haittavaikutuksille (katsauksen kuva 2). Todettiin, että em. haittavaikutusten kirjoa on mahdotonta mitata yhtä vaikutusta mittaavalla testillä.
Tutkimuksen ydinasioissa todettiin myös, ettei toksisuustestien käyttö nykymuodossaan ole perusteltua sisäilman terveysriskin arviointiin. Testien tulosten perusteella tehtävien virheellisten päätelmien riski on suuri, ja väärien toimenpiteiden myötä inhimilliset ja taloudelliset vahingot voivat kasvaa suuriksi.
Viimeisimpään lauseeseen voi sisältyä yllättävän paljon tarttumakohtia, joita kannattaisi kulttuurin piirissä käsitellä enemmänkin. Terveys- ja vastuukysymykset lienevät ne merkittävimmät. Toksisuuden ohella ao. lauseesta nousi pohdittavaksi eräs sivujuonne, joka sekin voi olla mutkikas.
Toksisuustestauksessa validoinnilla tarkoitetaan sitä, että menetelmän luotettavuus, laboratoriosta riippumaton toistettavuus ja soveltuvuus aiottuun käyttötarkoitukseen on selvitetty perusteellisesti ja validoitu kansainvälisten kriteerien mukaisesti (17).
Tutkimusta tarvittaneen tietty määrä ennen kuin tähän tilanteeseen päästään. Mielessä kävi kysymys; jos kansainvälisiä kriteereitä sisäilman toksisuudelle ei tulevina vuosina, mahdollisesti vuosikymmeninäkään, kyetä löytämään, millaiseksi ihmisten elämäntilanne kehittyy tällä välin, etenkin heillä, jotka tällä hetkellä kokevat kärsivänsä sisäilmaongelmista?
Artikkelien ja tutkimuksen perusteella Suomesta löytyy aiheen tiimoilta paljon asiantuntemusta. Ehkäpä jo lähitulevaisuudessa kansallinen ratkaisu sisäilman myrkyllisyyden mittaamiseksi löytyisi. Sen voisi ajatella kiinnostavan niin uudisrakentajia kuin remontoijia.
T. Jari