Pian Suomen Turusta julistetaan maahan joulurauha. Kyseessä on vuosisatainen perinne, joka johdattaa joulun viettoon ja julistaa joulun alkaneeksi. Sen keskeisen sisällön sanotaan säilyneen samana aina 1300-luvulta asti, joka muistuttaa joulurauhan alkamisesta, kehottaa viettämään juhla-aikaa sopuisasti, uhkaa rikkomuksen tekijöitä ankarilla rangaistuksilla ja toivottaa hyvää joulua.

Rauha* on monimerkityksinen sana. Yhtäältä sillä voidaan tarkoittaa sodan vastakohtaa, mutta myös sopua sekä häiriintymätöntä tilaa. Lisäksi sanalla voi erikoismerkityksiä mm. määrätilanteita varten ja kuolemanjälkeisestä tilasta.

Omissa pohdinnoissa rauhan merkitys on luonteeltaan elämyksellinen, ja jossa kyse olisi riittävästä sovusta tai tasapainosta itsensä, minänsä ja ympäristönsä kanssa. Mitä tuo ensin mainittu itse on, sitä olen viime vuodet koettanut selvittää. Sana nousee esiin  mm. itsensä kadottamisen ja löytämisen yhteydessä, mutta myös itsetutkiskelun ja -tunnon yhteyksistä. Ehkä näistä syistä johtuen itse on voitu käsittää ihmisen syvimmäksi olemukseksi. Omanlaisen näkökulman itseen voi löytää koulunpenkiltä, indefiniitti- ja refleksiivipronominien myötä.

Eilen kirjastossa käydessäni ryhdyin selailemaan Veikko Tähkän isohkoa kirjaa, Mielen rakentuminen ja sen psykoanalyyttinen hoitaminen, jossa pääsin hieman pidemmälle itsen tutkiskelussa. Kirjan sivulla 91 kirjoittaja ehdottaa seuraavanlaista käsitystä itsen käsittelyyn: …itse edustaa mielen kokemuksellista ja funktionaalista ilmenemismuotoa sen jälkeen, kun se on tullut kykeneväksi kokemaan itsensä ulkomaailmasta erillisenä.

Tällä kertaa erillisyys puhutteli eniten. Tekstin perusteella syntyi mielikuva, jossa itse olisi mielen ilmentymä, ja joka yhtäältä havainnoi ulkomaailmaa ollen vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta toimii vastaavalla tavoin myös sisäisen (kokemus)maailman suhteen. Ehkä tämän myötä syntyvät ne kuuluisat keskustelut itsensä kanssa!

Toivottavasti sain Tähkän ajatuksesta edes jollakin tavoin kiinni. Joulurauhan kohdalla oleellisimmat kysymykset liittynevät kuitenkin siihen, miten kokemusten ja muuttuvien elämäntilanteiden keskellä tulee itsensä kanssa  toimeen? Onnistuuko rauhantilan saavuttaminen  vai kokeeko pyrkimys syystä tai toisesta muodonmuutoksen rauhattomuudeksi, epäsovuksikin.

Joulu, vuoden pimeimmän ajankohdan seutu, toistuu vuodesta toiseen. Ehkä juuri pimeydestä johtuen joulunajassa ollaan kiinnostuttu usein siitä, onko maassa lunta vai ei? Tänä vuonna Turussa vietettäneen lumetonta joulua. Näin talviselta ja rauhalliselta näytti kuitenkin aamulla 3.12.2019.

Hyvää joulunaikaa

T. Jari

rauha *
1. valtioiden tms. välinen normaali sovinnon tila vars. sodan vastakohtana; rauhanteko, -sopimus. 
2. yl. sovinnon tila, sopu. 
3. häiriintymätön tila, häiriintymättömät, idyllisen rauhalliset olot; sisäinen levollisuus, tasapaino, tyyneys, rauhallisuus.

Erik.
a. usk. Jumalan antamasta sisäisestä levollisuudesta. 
b. kuolemanjälkeisestä tilasta. Vainaja on päässyt (ikuiseen) rauhaan.
c. hist. määrätilanteita ym. koskenut rauhan turvaava lakisääteinen suoja. Kirkko-, käräjä-, naisrauha.