Joulurauhasta itsensä kanssa

Pian Suomen Turusta julistetaan maahan joulurauha. Kyseessä on vuosisatainen perinne, joka johdattaa joulun viettoon ja julistaa joulun alkaneeksi. Sen keskeisen sisällön sanotaan säilyneen samana aina 1300-luvulta asti, joka muistuttaa joulurauhan alkamisesta, kehottaa viettämään juhla-aikaa sopuisasti, uhkaa rikkomuksen tekijöitä ankarilla rangaistuksilla ja toivottaa hyvää joulua.

Rauha* on monimerkityksinen sana. Yhtäältä sillä voidaan tarkoittaa sodan vastakohtaa, mutta myös sopua sekä häiriintymätöntä tilaa. Lisäksi sanalla voi erikoismerkityksiä mm. määrätilanteita varten ja kuolemanjälkeisestä tilasta.

Omissa pohdinnoissa rauhan merkitys on luonteeltaan elämyksellinen, ja jossa kyse olisi riittävästä sovusta tai tasapainosta itsensä, minänsä ja ympäristönsä kanssa. Mitä tuo ensin mainittu itse on, sitä olen viime vuodet koettanut selvittää. Sana nousee esiin  mm. itsensä kadottamisen ja löytämisen yhteydessä, mutta myös itsetutkiskelun ja -tunnon yhteyksistä. Ehkä näistä syistä johtuen itse on voitu käsittää ihmisen syvimmäksi olemukseksi. Omanlaisen näkökulman itseen voi löytää koulunpenkiltä, indefiniitti- ja refleksiivipronominien myötä.

Eilen kirjastossa käydessäni ryhdyin selailemaan Veikko Tähkän isohkoa kirjaa, Mielen rakentuminen ja sen psykoanalyyttinen hoitaminen, jossa pääsin hieman pidemmälle itsen tutkiskelussa. Kirjan sivulla 91 kirjoittaja ehdottaa seuraavanlaista käsitystä itsen käsittelyyn: …itse edustaa mielen kokemuksellista ja funktionaalista ilmenemismuotoa sen jälkeen, kun se on tullut kykeneväksi kokemaan itsensä ulkomaailmasta erillisenä.

Tällä kertaa erillisyys puhutteli eniten. Tekstin perusteella syntyi mielikuva, jossa itse olisi mielen ilmentymä, ja joka yhtäältä havainnoi ulkomaailmaa ollen vuorovaikutuksessa sen kanssa, mutta toimii vastaavalla tavoin myös sisäisen (kokemus)maailman suhteen. Ehkä tämän myötä syntyvät ne kuuluisat keskustelut itsensä kanssa!

Toivottavasti sain Tähkän ajatuksesta edes jollakin tavoin kiinni. Joulurauhan kohdalla oleellisimmat kysymykset liittynevät kuitenkin siihen, miten kokemusten ja muuttuvien elämäntilanteiden keskellä tulee itsensä kanssa  toimeen? Onnistuuko rauhantilan saavuttaminen  vai kokeeko pyrkimys syystä tai toisesta muodonmuutoksen rauhattomuudeksi, epäsovuksikin.

Joulu, vuoden pimeimmän ajankohdan seutu, toistuu vuodesta toiseen. Ehkä juuri pimeydestä johtuen joulunajassa ollaan kiinnostuttu usein siitä, onko maassa lunta vai ei? Tänä vuonna Turussa vietettäneen lumetonta joulua. Näin talviselta ja rauhalliselta näytti kuitenkin aamulla 3.12.2019.

Hyvää joulunaikaa

T. Jari

rauha *
1. valtioiden tms. välinen normaali sovinnon tila vars. sodan vastakohtana; rauhanteko, -sopimus. 
2. yl. sovinnon tila, sopu. 
3. häiriintymätön tila, häiriintymättömät, idyllisen rauhalliset olot; sisäinen levollisuus, tasapaino, tyyneys, rauhallisuus.

Erik.
a. usk. Jumalan antamasta sisäisestä levollisuudesta. 
b. kuolemanjälkeisestä tilasta. Vainaja on päässyt (ikuiseen) rauhaan.
c. hist. määrätilanteita ym. koskenut rauhan turvaava lakisääteinen suoja. Kirkko-, käräjä-, naisrauha.

Kulttuuri Mieli

Viitteitä kulttuuriseen omimiseen

Kirjoitusten kuluessa on käynyt mielessä useampaan otteeseen käsitellä kulttuurista omimista. Aihepiiri on ollut esillä viime päivinä mm. Kalevalaan liittyen. Liekö asian esille nostamisen syynä tällä kertaa ollut Itsenäisyyspäivän läheisyys tai mikä, siihen minulla ei ole mielipidettä esittää, mutta aihe on ollut aikaisemminkin esillä eri medioissa.

Kulttuurisen omimisen sanotaan Suomessa nousseen puheenaiheeksi  kevään 2016 aikana. Yleisemmin tässä omimisen muodossa lienee kyse poliittisesta teosta ja vallankäytöstä, mutta termin yksityiskohtainen määrittely on osoittanut vaikeaksiTieteen termipankissakaan käsitettä ei erikseen määritellä, mutta siellä viitataan kirjallisuudentutkimukseen ja adaptaatioon*.

Gloria-lehden artikkelissa kulttuurinen omiminen saa seuraavanlaisen tulkinnan:

Pähkinänkuoressa termi tarkoittaa sitä, että eri kulttuurista tuleva lainaa toiselle kulttuurille kuuluvia elementtejä, tapoja tai symboleita ilman lupaa ja ymmärtämättä niiden taustoja.

Tässä lainaan nyt sanoja, mutta kuten edellä käy ilmi, lainata voi paljon muutakin. Toinen keskeinen termi voi sisältyä sanoihin  ilman lupaa, johon taas voi kytkeytä ajatuksia esimerkiksi hyötymistarkoituksesta. Gloria-lehden jutusta syntyi kuitenkin sellainen pohdinta, kuinka kulttuurisessa omimisessa saattaisi olla kyse vähemmistöryhmälle kuuluvien elementtien omimisesta, mutta myös siitä, ihaileeko enemmistö vähemmistöä vai ei?

Kuuluisuudet ja filmitähdet ovat erityinen vähemmistö, joita tiettävästi ihaillaan ja joiden tekemisiä seurataan silmä tarkkana eri medioissa. Muotia, sanomisia, taloja, jopa hiustyylejä jäljitellään. Ilmiöön voi sisältyä ulottuvuuksia, joita itse ei kovin hyvin tunne.

Kulttuurisen omimisen** voisi helposti ajatella olevan sukua jäljittelylle tai matkimiselle, jotka taas ovat keskeisiä käsitteitä meemien kopioitumisen kohdalla. Erojen saaminen termien välille vaikuttaisi edellyttävän jo tutkimusta, mutta sellainen on käynyt mielessä, että alkuperäinen meemiteoria voisi tarjota neutraalin työkalun  kulttuurisen omimisen eri ulottuvuuksien tarkasteluun.

Adaptaation selite – asian muuntuminen uusiin olosuhteisiin sopivaksi – herätti ehkä eniten pohdintaa. Miten tai miksi esimerkiksi muodit, arvostukset ja talot vain muuntuvat toisiksi? Ehkä väki vain kyllästyy tiettyihin ideoihin ja ratkaisuihin ja tilalle halutaan jotakin uutta.  Kun maailmanlaajuinen tietoverkko siirtää ideoita, virikkeitä ja käsityksiä maailman laidalta toiselle hetkessä, muuntuminen nopeutuu, jonka seurauksena kulttuurisen omimisen rajat saattavat murtua aikaisempaa helpommin.

T. Jari

*Määritelmä 1. tuotteesta: julkilausuttu ja laaja tietyn teoksen tai tiettyjen teosten muunnos, sovitus, versio, mukaelma. 2. prosessista: uuden itsenäisen teoksen tuottaminen muuntamalla tiettyä teosta tai tiettyjä teoksia; sovittaminen, versiointi, mukailu.

Selite Etymologia: adaptatio (lat.), ”asian muuntuminen uusiin olosuhteisiin sopivaksi”. Vrt. sopeutuminen (biologiassa).

omia** pyrkiä omistamaan, pitämään omanaan, havitella omakseen.

Kulttuuri Mieli