Sisäilman laadun huolen luonteesta

Luin tänään Ylen uutisesta, kuinka jopa 15–30 prosentilla sairaaloiden ja terveyskeskusten potilaista on oireita, joille ei löydy selkeää lääketieteellistä selitystä. Oireina mainitaan mm. sydämentykytys, vatsakivut, voimakas väsymys, unettomuus, nivelkivut sekä ahdistuksen tunne.

Muutamaa päivää aikaisemmin Yle oli julkaissut aihepiiriä käsittelevän uutisen, Onko sisäilmaoireilu sittenkin isoksi osaksi aivoperäistä, kuten nyt väitetään? Artikkelissa esitetään ’huoliteoria’, jolla tarkoitetaan sitä, kun ihminen huolestuu sisäilmaongelmista, hänelle voi kehittyä aidon tuntuisia fyysisiä oireita, tai jo koetut oireet voivat voimistua tai jäädä päälle. Ilmiön perustaksi mainitaan ns. nosebo-ilmiö, jonka vastaavasti sanotaan  olevan vastakkainen ilmiö plasebolle. Kun plasebo on positiivinen uskomus vaikutuksesta, nosebossa kielteinen mielikuva aiheuttaa haitallista tunnetta.

Myrkyllisyyttä sisäilmassa -postauksessa kävi ilmi, ettei sisäilman laadun mittaukselle ole vielä löydetty kunnollista toksisuusmittaria.  Edellä  mainittujen uutisten valossa itsellä kävi sellainen huoli mielessä, jos tai kun johtavissa virastoissa sisäilmaongelmien olemassaoloa arvioidaan plasebo-/nosebovaikutuksilla, mittarin/testin kehittäminen ei ole enää etusijalla.

Sanakirjan mukaan huolen merkitys on kahtalainen: yhtäältä sillä tarkoitetaan levottomuutta ja huolestuneisuus; pelkoa, hätää, ahdistusta, tuskaakin, yhtäältä huolenpitoa ja hoivaa. Edellä sanotun valossa nosebovaikutuksessa voisi kyse olla siitä, ettei mielessä pyörivää huolta tai huolia saa rauhoitettua riittävästi.

Sisäilmaongelmien kohdalla haluaisin uskoa, että oikea tieto mahdollisesta ongelmasta ja sen olemassaolosta rauhoittaa parhaiten. Toimenpiteet voidaan kohdentaa sitten tarpeen mukaan.

T. Jari

*psykologisiin tekijöihin perustuva lumelääkkeen tm. sinänsä tehottoman hoidon vaikutus, plasebovaikutus.