Viitteitä kulttuuriseen omimiseen

Kirjoitusten kuluessa on käynyt mielessä useampaan otteeseen käsitellä kulttuurista omimista. Aihepiiri on ollut esillä viime päivinä mm. Kalevalaan liittyen. Liekö asian esille nostamisen syynä tällä kertaa ollut Itsenäisyyspäivän läheisyys tai mikä, siihen minulla ei ole mielipidettä esittää, mutta aihe on ollut aikaisemminkin esillä eri medioissa.

Kulttuurisen omimisen sanotaan Suomessa nousseen puheenaiheeksi  kevään 2016 aikana. Yleisemmin tässä omimisen muodossa lienee kyse poliittisesta teosta ja vallankäytöstä, mutta termin yksityiskohtainen määrittely on osoittanut vaikeaksi. Tieteen termipankissakaan käsitettä ei erikseen määritellä, mutta siellä viitataan kirjallisuudentutkimukseen ja adaptaatioon*.

Gloria-lehden artikkelissa kulttuurinen omiminen saa seuraavanlaisen tulkinnan:

Pähkinänkuoressa termi tarkoittaa sitä, että eri kulttuurista tuleva lainaa toiselle kulttuurille kuuluvia elementtejä, tapoja tai symboleita ilman lupaa ja ymmärtämättä niiden taustoja.

Tässä lainaan nyt sanoja, mutta kuten edellä käy ilmi, lainata voi paljon muutakin. Toinen keskeinen termi voi sisältyä sanoihin  ilman lupaa, johon taas voi kytkeytä ajatuksia esimerkiksi hyötymistarkoituksesta. Gloria-lehden jutusta syntyi kuitenkin sellainen pohdinta, kuinka kulttuurisessa omimisessa saattaisi olla kyse vähemmistöryhmälle kuuluvien elementtien omimisesta, mutta myös siitä, ihaileeko enemmistö vähemmistöä vai ei?

Kuuluisuudet ja filmitähdet ovat erityinen vähemmistö, joita tiettävästi ihaillaan ja joiden tekemisiä seurataan silmä tarkkana eri medioissa. Muotia, sanomisia, taloja, jopa hiustyylejä jäljitellään. Ilmiöön voi sisältyä ulottuvuuksia, joita itse ei kovin hyvin tunne.

Kulttuurisen omimisen** voisi helposti ajatella olevan sukua jäljittelylle tai matkimiselle, jotka taas ovat keskeisiä käsitteitä meemien kopioitumisen kohdalla. Erojen saaminen termien välille vaikuttaisi edellyttävän jo tutkimusta, mutta sellainen on käynyt mielessä, että alkuperäinen meemiteoria voisi tarjota neutraalin työkalun  kulttuurisen omimisen eri ulottuvuuksien tarkasteluun.

Adaptaation selite – asian muuntuminen uusiin olosuhteisiin sopivaksi – herätti ehkä eniten pohdintaa. Miten tai miksi esimerkiksi muodit, arvostukset ja talot vain muuntuvat toisiksi? Ehkä väki vain kyllästyy tiettyihin ideoihin ja ratkaisuihin ja tilalle halutaan jotakin uutta.  Kun maailmanlaajuinen tietoverkko siirtää ideoita, virikkeitä ja käsityksiä maailman laidalta toiselle hetkessä, muuntuminen nopeutuu, jonka seurauksena kulttuurisen omimisen rajat saattavat murtua aikaisempaa helpommin.

T. Jari

*Määritelmä 1. tuotteesta: julkilausuttu ja laaja tietyn teoksen tai tiettyjen teosten muunnos, sovitus, versio, mukaelma. 2. prosessista: uuden itsenäisen teoksen tuottaminen muuntamalla tiettyä teosta tai tiettyjä teoksia; sovittaminen, versiointi, mukailu.

Selite Etymologia: adaptatio (lat.), ”asian muuntuminen uusiin olosuhteisiin sopivaksi”. Vrt. sopeutuminen (biologiassa).

omia** pyrkiä omistamaan, pitämään omanaan, havitella omakseen.