Koukussa kuluttamiseen

Yritin kovasti etsiä teemoista sanaa ’riippuvuus’, sillä sitä minun kuluttamisesta on tullut. Minulla on riippuvuus suhde kuluttamiseen. Heti kun tililläni on rahaa, niin on ihan pakko kuluttaa se lähes tulkoon nollaan ja sitten on paha olo, siitä kuinka paljon olen kuluttanut menemään, useimmiten vaatteisiin. Riippuvuus sanaa en silti aihe teemoista löytänyt, ehkä se yhdistetään enemmän päihteisiin. Vaikka kuluttaminen, shoppailu ja jatkuvan mielihyvän hakeminen uusista asioista taitaa olla monelle se hyväksytympi, sisäsiistimpi riippuvuus kuin kemiallisten päihteiden käyttö, siltikään se ei poista sitä faktaa että samanlaista henkistä ja taloudellista vahinkoa se saattaa aiheuttaa käyttäjälleen.

Onnistuin parissa kuussa säästämään yli tonnin rahaa kuluttamalla, tuhlaamalla rahojani. OP:n säästöpossu tuntui kannustavan minua kuluttamaan enemmän, jotta säästöön menisi enemmän. Piti lopettaa tili, jotta tosiaan vähentäisin kuluttamista enkä kerryttäisi säästöjäni vain kuluttamista lisäämällä. Toimintaa ei ole varmasti kehitetty tällä tarkoituksella mutta itselläni tässä kävi juuri näin. Tai ehkä, tuon säästöpossun tarkoitus on hyvittää sitä omaa mieltä että on tullut laitettua rahaa säästöön vaikka tuli samalla kulutettuakin. Ehkä en nyt ala puimaan tässä mikä on minkäkin sovelluksen syvällinen tarkoitus elämässä.

Oman kulutus historian käsittely on usein tuskaista. Olen tuhlannut vaatteisiin elämäni aikana liki 200 000 euroa ja voi olla että arvioni osuu alakanttiin. Minulla ei ole oikeasti varaa mutta silti löydän jostain aina rahaa, jota voin käyttää riippuvuuteni ruokkimiseen. Olen matalapalkkaisessa työssä, kuulun alempaan keskiluokkaan ja opiskelen. Olen joskus epäillyt koska en ole saavuttanut uraltani sitä mitä haaveilin ja enkä täysin kykene kontrolloimaan urapolkuani siten miten olisin halunnut niin kompensoin sitä sitten shoppailemalla vaatteita. Mutta riippuvuus suhteeseen voi liittyä myös perimä tekijä, geenien mukana voi tulla kuitenkin herkkyys addiktoiviin käyttäytymismalleihin tai riippuvuuteen eri asioissa. Toinen vaihtoehto on myös heikot kiintymyyssuhteet lapsuudessa, vaikka olisikin kasvanut hyvässä perheessä, niin tietynlaiset neurologiset lukihäiriöt saattavat häiritä kiintymyssuhteiden luomista vauvaiässä. Kun puhumme kuluttamisesta, niin usein miellämme sen liittyvän kouluikäisistä lapsista aina vanhuksiin mutta emme sitä nuorempiin, vaikkakin jo taaperot taaperot tarkkailevat mitä merkkejä vanhemmat ostavat, sisäistämättä niihin liittyviä arvolatauksia tai merkityksiä. Lasten keskenäisiin leikkeihin, jossa vaihdetaan tavaroita, liittyy kaupankäynnin merkitys.

Nuoruus on yksi petollisin vaihe, joka määrittää myös millainen kuluttaja olemme tulevaisuudessa. Elimmekö niukkuudessa vai yltäkyltäisyydessä? Kuinka paljon altistuimme sen aikaiselle populaarikulttuurille? Moni meistä 80-luvun lapsista ainakin muistaa Aku Ankkojen takakansissa olleet Iines ja Aku fanituotteet, joita saattoi tilata. Mitä nuorempana oppii kuluttamisen kulttuurin, sitä todennäköisemmin kuluttaminen saattaa tuntua aivokemiassamme samalta kuin tykittäisimme heroiinia suoraan suoneen. Nuorilla ei ole nimittäin yhtä kehittynyt sietokyky dopamiinin säätelyyn kuin aikuisilla. Kuluttamisen todellista vaaraa, pahana riippuvuutena, ei vaan osata nähdä kulttuurissamme. Kuinka monesti olet kuullut sanottavan alkoholistille ’mikset sä vaan lopeta?’ ja samalla tiedostaen että kyseessä on kuitenkin sairaus. Kuluttaminen ei pilaa kenenkään maksaa, ei ainakaan suoranaisesti, mutta se ei silti poista millaista vahinkoa liiallinen kuluttaminen, riippuvuutena, aiheuttaa niin ympäristölleen että itselleen.  Sinun rahasi, sinun ongelmasi, sinun käytösmallisi. 2000-luvun erityinen kirous tuntuu olevan yhteisöllisyyden hukkaaminen, sillä kaikki kaikki tuntuu rakentuvan autonomisuudelle ja erityisesti yksilön valinnoille. Ehkä tämänkin takia moni etsii laumasuojaa pukeutumalla samantyylisesti kuin muutkin Instagramissa.

Kuluttamiseen liittyvät riippuvuus tekijät on monessa suhteessa moninaiset, jokaisen kulutustarina on yksilöllinen. Itse löysin kulutuksen nuorena, juuri silloin kun etsii eniten omaa itseään ja juuri silloin kuin mainostajat tuntuvat parhaiten löytävän sinulle ne tuotteet, jotka lupaavat paljon enemmän kuin pystyvät ikinä toteuttamaan. Se mikä toimi kerran, täytyi siis toimia uudemmankin kerran. En oikein koskaan kyseenalaistanut niitä mainoksia tai niitä ajatuksia, jota ne syöttivät aivoihini. Ennen kuin huomasinkaan olin koukussa kuluttamiseen. Meidän kahden viha-rakkaus suhde on kestänyt jo toistakymmentä vuotta. Jep, aika surullista etten ole hakenut tähän apua mutta toisaalta, ei senkään hankkiminen ole niin yksinkertaista kun luulisi. Talouden hallinta ja sen osaaminen on monelta Suomalaiselta hukassa, siltikin apua on vasta saatavissa kun olet todella kusessa, mikä on oikeastaan tyypillistä tässä nykyajan kulttuurissamme että meillä ei ole ehkäisevää apua vaan sammutellaan niitä tulipaloja, sitä mukaan kuin niitä syttyy. Hani Motoko, Japanin ensimmäinen lehtinainen, levitti Kakeibo- säästämisen taito oppaan ihmeellisyyttä, japanilaisille kotirouville jo vuonna 1904 ja sitten koko Japanin hallitus perehdyttänyt kansalaisiaan Kakeibon käyttöön, jotta maa pystyisi kilpailemaan läntisten talouksien kanssa. Ihan kivahan se olisi jos täällä Suomessakin alettaisiin perehdyttämään kansalaisiaan vastaavaan, eikä niin että Suomalaiset kuluttavat 3,5 maapallon edestä.

Aina ajatellaan että olen fiksumpi kuin mitkään mainostajat, mutta eihän se näin ole. Mainonta kohdistuu vuosi vuodelta aina vaan nuorempiin koska he ovat helppo kohde ja altis vaikuttamiselle sillä vanhempien ei ole helppo kieltää jatkuvasti ruinaavalta lapselta asiaa, joka vaikuttaa hänen sosiaaliseen statukseen kaveripiirissä. Varsinkin kun ollaan uutisoitu, miten moni lapsi jää ilman kavereita koska kaverisuhteita on nykyään vaikeampi solmia koska lapset ovat kadottaneet tämän taidon. Disneyn kaltainen jättifirma, käyttää mainonnan lobbaukseen vuosittain 100-200 miljoonaa euroa ja palkkaa riveihinsä kasvatusammattilaisia sekä psykologeja, jotka kehittävät mainoksia, joiden tarkoitus on saada kuluttajat kuluttamaan kohdennetusti enemmän tiettyjä tuotteita. Ei siis ole mikään ihme että kuluttaminen on vahvasti läsnä jokaisessa hetkessä ympärillämme ja oikeastaan vuosi 2020 opetti miten vahvasti nykyiset työpaikat on sidoksissa juuri kuluttamiseen. Vuosi 2022 on taas herättänyt meitä siihen että ilmastonmuutos tulee nopeammin kuin luulimmekaan. Tuntuu oudolta ja vaikealta sisäistää se, että on pakko muuttaa omia käyttäytymismallejaan, siksi yritän aloittaa pysyvän no buy vuoden.

tyo-ja-raha ostokset oma-elama vastuullisuus
Kommentit (4)
  1. Hei,

    sinulla oli postauksessasi hyvä näkökulma kuluttamiseen, ja olen itsekin juuri muutama päivä sitten käsitellyt shoppailua riippuvuutena. https://www.lily.fi/blogit/sopivan-tiukkaa-elamaa/onko-vaarin-nauttia-shoppailusta/ Mitään varsinaisia vastauksia postaukseni ei taida valitettavasti tarjota, mutta se on kuitenkin yksi esimerkki siitä, ettet ole yksin kuluttamiseen ja riippuvuuteen liittyvien ajatustesi kanssa. 🙂

    1. Hei,
      Oli todella kiva että kommentoit tekstiäni! Kävin lukemassa sinun blogiasi ja jätin kommentin sinne, sillä keskustelu kulutuksesta on vain antoisaa. Minulla on epäilys miksi shoppailuriippuvuuteen ei ole tarjolla erityisesti apua – sama syy kuin miksi peliriippuvuus ei ole ongelma -> siitä syntyvät tuotot valtiolle ovat liian suuret ja jos ne katoaisivat niin millä ne korvattaisiin?

      1. Kuluttamisen ongelmien tunnistaminen ja tunnustaminen taitaa olla vaikea juttu paljolti juuri siksi, että kulttuurimme perustuu niin suurelta osin kuluttamiseen. Lisäksi monella on ehkä sillä tavoin oma lehmä ojassa, että omassakin kulutuksessa saattaa olla jo hyvin paljon ongelmallisia piirteitä, jotka kuitenkin haluaa kieltää – jolloin ei mielellään myönnä samankaltaisia asioita ongelmiksi muidenkaan kulutuksessa.

        Herkästi puhutaan siitä, ettei ole tarpeeksi rahaa kulutukseen (tai ”elämiseen”, niin kuin asia mieluusti ilmaistaan). Paljon vähemmän suostutaan pohtimaan sitä vaihtoehtoa, saattaisiko kulutus olla liiallista.

        1. Tässä hieman lähestytään aiheitta ”onko lähtökohdat samat meille kaikille?” jos nyt katsoo näitä uusimpia koulutuksiin tehtyjä päätöksiä, niin aletaan suuresti epäillä että ei. Ensiksi lapset aloittaa koulunkäyntinsä jo viisi vuotiaina, jotta kaikki oppisivat Suomen kielen yhtä hyvin ja nyt tämä uusin Nasima Razmyarin päätös että koulupiirejä laajennetaan ja kouluihin otetaan pyramidimalli käyttöön, jonka pitäisi ehkäistä lasten keskinäistä eriarvoistumista ja vähentää mahdollisesti paradoksaalista materialismia. Mutta tuosta ”tili tuli ja meni” -tyyppisestä rahankäytöstä voisi kyllä kirjoittaa ihan oman postauksensa mutta katsotaan ehtiikö sitä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *