Raskaudenaikaisen reippaussyndrooman hoitosuosituksia

Kirjoitin aiemmin täällä siitä, kuinka tätä siunattua (hah!) tilaa on hiipinyt varjostamaan vaarallinen oireyhtymä: raskaudenaikainen reippaussyndrooma. Kyseessä on usein toisella raskauskolmanneksella alkaneen energiapiikin ylimitoitettu hyödyntäminen arjessa. 9 – 10 tunnin työpäivä, jooga ja viiden kilsan kävely kotiin, kyllä onnistuu! 

…ja sitten ei. Uupunut muumi kellahtaa sohvalle kuin haavoittunut peura suoritettuaan päivän reipastelut. Vatsaa kiristää ja alaselkä on tulessa. Viikonloppuna uni maittaa ja känkkäränkkä vierailee useammin kuin on tarpeen. 

Olen laatinut itseäni ja muita oireyhtymästä kärsiviä kanssaodottajia varten käypähoitosuositukset. Lähdetään liikkeelle periaatteista, jotka reippailijan on omaksuttava osaksi ajatteluaan. 

70 % riittää:  jos aiemmin ajoi nilkka suorana, nyt on oikea aika hidastaa.

Raskaus ei ole kilpailu: kukaan ei tiettävästi ole voittanut pyhän äitiyden pokaalia. Kärsimyksellä, uhrautumisella ja marttyyriydellä saavuttaa vain lisää negatiivisia asioita.

Aikaa on vielä myöhemminkin: jos uskoo, että oma elämä loppuu tykkänään lapsentuloon, se varmasti loppuu. Jos taas neuvottelee perheyksikössä ajankäytöstä, voivarmistaa sen, että kaikilla on hektisimmän rääpäleajan jälkeen hengähdystaukoja, aikaa omille jutuille ja myös vanhempien keskinäiselle kirppujen rapsutukselle. 

Varsinainen hoito aloitetaan vasta, kun em. periaatteet on hyväksytty. Tärkein hoitomuoto on hyvillä mielin nautittu runsas lepo. Levon lisäksi reippaussyndroomasta kärsivää odottajaa tulee paapoa, hieroa ja kyhnyttää. Myös hekupisteen (peukalon ja etusormen välissä oleva kivuliaahko kohta) tai alaselässä ja yläpakaroissa olevien akupisteiden painelu iltaisin saattaa edesauttaa paranemista, rentouttaa ja lievittää kipuja. Hyvä ruoka, viikonloppuisin nautitut irtokarkit (paitsi jos olet raskausdiabeteksestä kärsivä piruparka) ja kainalossa oleminen ovat kliinisten tutkimusten perusteella erinomaisia hoitovasteeltaan. 

Tsemppiä hoitojaksoon! Kaikki vertaiskokemukset ja hyviksi todetut hoitomuodot kommenttiboksiin, kiitos!