Mikä raskaudessa yllätti?

Raskaus on ollut henkisesti ja fyysisesti mullistava kokemus. Mitkä asiat yllättivät mut matkan varrella?

• Asiat sujuivat oppikirjan mukaan: Raskauskolmannekset sujuivat juuri niin, kuin neuvolassa sanottiin. Eka oksetti ja väsytti, sitten tuli virkeä ja voimakas olo ja loppua kohti alkoivat krempat. Uskomatonta, miten ennustettavasti mun keho on toiminut.
• Minusta ei tullutkaan panssariajoneuvoa: Ennustin aina hehkeille raskaana oleville ystävilleni, kuinka minusta varmasti tulisi raskauden myötä plussapallonmuotoinen ähisevä kasa. Todellisuudessa maha ”kasvoi pituutta” kropan eteen (ja aikamoisesti kasvoikin), mutta käytän samoja housuja kuin ennenkin. Farkuista olen pysytellyt mukavuussyistä erossa keväästä – ne eivät vaan ole style match kasvavan kohdun kanssa. Raskauskiloja on tullut vajaa 10. Täydellistä! Ehkä musta vielä ajan kanssa tulee sama vanha karjakkomallin emäntä, joka olin ennen raskautta.
• Kaipasin viinin lipitystä 0 %: Luulin, että paatuneena kulinaristina olisin kesän alhossa vailla gewürtstraminer- ja riesling-annoksiani. Todellisuudessa olin täysin zen raittiina ja tyydyin nauttimaan saunan jälkeen limua. Vasta näin viime metreillä olen alkanut suunnitella saksalaisen luomulaatuisen hehkuviinin maistelua suurella hartaudella.
• Tunsin kateutta biologisen epäreiluuden vuoksi: Olen ollut edelleen hyvin katkera siitä, kuinka helposti poikanen tipahtaa osaksi siittäjänsä elämää. Kaikki emotionaalinen hormonihorror on kumppanillani vielä edessä, eikä hän joudu tietenkään millään tavalla tottumaan vastaaviin fyysisiin muutoksiin ja haasteisiin kuin vaimoparka. Lisäksi hän saa vapaasti juosta harrastuksissaan sillä välin, kun minä porisutan vauvasoppaa kotiseinien sisään vangittuna. Puolisoni lohduttaa minua sillä, että tilanne tasaantuu jo jonkin verran, kun saamme lapsemme aidosti osaksi perhettä. Itse ajattelen vertavuotavia nännejä sekä itsekseen venhossani sulavia tikkejä ja kihisen kateudesta.
• Kiinnyin ajatukseen vauvasta yllätysnopeasti: Päätös lapsenhankinnasta oli minulle pitkä prosessi, joka sisälsi paljon epävarmuutta. Kuitenkin alkujärkytyksen jälkeen olen ollut ensin seesteinen, sitten paikoin jopa innoissani vauvantulosta. Voisi sanoa, että viimeistään viimeinen kolmannes on saanut minut jo valmiiksi kiintymään ajatukseen omasta märkäkorvasta. Jos monet ovatkin huolissaan siitä, kiintyvätkö he jälkikasvuunsa, minä en ole. Olen oikeastaan erittäin varma siitä, että rakastan lasta syvästi.

Mitkä asiat yllättivät sinut raskaudessa? Jätä kommentti!

(Kuva: pixabay.com)