Katsaus viimeiseen raskauskolmannekseen
Nyt vauvan synnyttyä on hyvä tutkailla vielä hetken raskausaikaa. Mitä viimeisellä kolmanneksella syksyn aikana tapahtui? Tein syksyllä lähestyvän äitiysvapaan vuoksi liikaa töitä, ja väsyminen alkoi näkyä jo elokuussa, kun eleltiin vielä toista kolmannesta. Jostain syystä kompensoin poisjäämistäni ponnistelemalla entistä enemmän. Näin jälkikäteen ajateltuna koko ajatuspieru oli ihan järkkyä tuhnua. Jos olet nyt raskaana ja vielä töissä, paina tämä tulikirjaimin sydämeesi:Vaikka raskaus ei ole sairaus, on täysin okei tehdä vähemmän hyvällä omatunnolla.
Jäin äitiyslomalle aivan normaaliaikataululla marraskuun alussa eikä se tuntunut tippaakaan liian aikaiselta. Nukuin hyvin, mutta liitoskivut (jomottava tunne nivusissa, lonkissa ja häpykummulla) vaivasivat minua. Pystyin käydä salilla vielä lokakuussa, mutta lopetin voimaharjoittelun, sillä kasvava vatsa teki minusta kömpelön ja aloin pelätä heikkenevän tasapainon vuoksi kaatumista. Kävin kuitenkin raskausjoogassa aina viikolle 40 asti ja kävelin koiran kanssa kevyitä lenkkejä useita kertoja viikossa.
Äitiysloman aluksi vointini parani, sillä energiaa ei valunut työhön. Pesin lahjaksi saamani kierrätysvaatteet ja järjestelin vauvan tavarat lipastoon, järjestelin ja siivosin paljon ja kävin ihanilla lounailla keskustassa ystävien kanssa. Lisäksi kävin luottokampaajallani ja aivan hävyttömästi värjäsin tukkaani (hipit, armoa!). Mietin synnytystä nk. aktina yllättäen vähemmän, mitä lähemmäs laskettu aika tuli. Jotain ilmeisesti kuuluukin naksahtaa odottajan päässä, sillä tuota selkäpiitäkarmivaa kauhuseikkailupuistokokemusta alkaa odottaa lähes vimmaisesti.
Loppuraskaudessa olin fyysisesti väsynyt, pakarani olivat jumissa ja iskiastyyppinen kipu vaivasi. Myös niska-hartiaseutu oli koetuksella kyljellään nukkumisen vuoksi. Supistuksia ei ollut juuri lainkaan ennen joulukuuta. Hengästyin jonkin verran aiempaa enemmän kävellessäni, mutta muuten pystyin liikkumaan joten kuten ihan raskauden loppuun saakka.
Joulukuussa tilani eskaloitui siihen pisteeseen, että aloin leipoa ja kokata pakastimeen jouluruokia. Minut tuntevat ihmiset käsittävät, että se ei ehkä ollut täysin ”musta umpiauto ja neljä riuskaa miestä” -hätätila, mutta joka tapauksessa kertoo paljon siitä, miten jäätävän tylsää minulla oli kotosalla. Olisi todella hienoa, jos muistaisin, miltä itse leivotut karjalanpiirakat maistuivat jouluaterialla! Melkoista kohtalonivaa, ettei minulla ollut synnytyksen jälkeen oikein ruokahalua.
Kaiken kaikkiaan raskaus meni oppikirjamaisen tyylikkäästi. Lapsi syntyi viikon lasketun ajan jälkeen. Positiivisia juttuja olivat keskiraskauden reippaat viikot, selviäminen ilman raskausarpia (!), maltillisina pysyneet raskauskilot (11 – 12) sekä tietenkin lopputulos eli 24/7 jatkuva Nänniniekka-livelähetys. Olin myös terve kuin pukki koko raskauden ajan, verenpaineet olivat hyvät ja hemoglobiini normaalilukemissa kiitos aivomiehen tyrkyttämän lehtikaalismoothien. Hyvällä hemoglobiinilla olikin käyttöä synnytyksen moottorisahamurhaajameiningeissä.
Jos missasit raskaussaagan osat 1 ja 2, käväise ja lukaise, kuoma!