Katsaus kahdeksanviikkoisen elämään
Nänniniekka on eksistoinut ulkomaailmassa jo kahdeksan viikkoa. Tulevana lauantaina täyttyy kaksi kuukautta ja aiomme omalla porukalla juhlistaa pienen epelimme kypsää ikää. Käynnissä onkin juhlava viikko, sillä ystävänpäivänä vietämme nahkahääpäiväämme (toim. huom. todella ällöttävä hääpäivä verrattuna esim. pumpulihäihin!). Ehkäpä lauantaina siis on aihetta kilistää sekä vauvalle että vanhemmille. Mikäs sen parempi juhlajuoma kuin tissimaito! Arttu Viskari ei voi olla väärässä.
Millaista elämää elelee kahdeksanviikkoinen ihmispoikanen?
PÄIVÄRYTMI on jossain määrin olemassa, ja sillä tarkoitan sitä, että vauva älyää nukkua yöllä eikä enää tyypillisesti herää valvomaan kesken vanhempien yöunien.
UNI tulee välillä helposti ja välillä erittäin vaikeasti. Usein iltaisin hän taistelee unta vastaan yliväsymykseen saakka. Yöllä nukutaan 2 – 4 tunnin pätkissä, aamuyöllä vähemmän. Aamut n. klo viiden jälkeen ovat olleet levottomia: silloin Nännis viuhtoo, ökisee ja äkisee unissaan ja estää näin hoivaajiaan nauttimasta levosta. Parhaat päiväunet nukutaan tietenkin vaunuissa ulkona. Elämälle kiitos parvekkeesta.
RUOKAILU on edelleen vauvan lempipuuhaa. Useimmiten hän tarttuu rintaan hanakasti kuin pieni vihainen piraija. Vauva ei enää mahdu kunnolla imetystyynylle, joten pitelen häntä mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa. Kyljellään imettäminen on edelleen öisin hyvin kätevää. Viime päivinä Nänniniekka on hakenut rinnasta selvästi lohtua iltaisin ja öisin. Vauva syö mielellään myös käsiään ja kuolaa kuin berhandilainen koira.
VATSA toimii hyvin livakasti, mutta kerää myös valitettavan paljon ilmaa. Erilaiset jumppailut typerine loruineen ovat arkipäivää. Yllätän itseni päivittäin keksimällä yhä uusia ja uusia, laadukkaita pieruaiheisia lyriikoita veivaamisen rytmittämiseksi. Puklailua on edelleen melko vähän.
LEMPILELUT ovat rumia, värikkäitä ja roikkuvia. Niitä Nänniniekka tavoittelee käsillään, jotka ovat vielä tiiviisti nyrkissä pääosan ajasta. Hän myös koskettelee mielellään äidin kasvoja melko epähellällä tavalla (lue: nyrkillä). Tyyppi on superkeskittyjä. Hän saattaa tutkia esineitä yksikseen jopa tunnin ajan! Usein hän myös nukahtaa näihin puuhiin.
HYMY on nyt jo niin yleinen, ettei sitä tarvitse erityisesti houkutella. Tänä aamuna lapsi itkeskeli herättyään – laitoin valot ja menin tervehtimään häntä ja sain heti nauttia leveästä virnistyshymystä ja ilonkiljahduksesta. Kuinka sydämensulattavaa!
KESKUSTELU on Nänniniekan mielestä todella hauskaa! Hän ääntelee mielellään ja testailee äänihuuliaan. Huudahduksia alkaa kuulua varsinkin, jos seuralainen on liian kauan poissa välittömästä läheisyydestä. Kun pikku otus kuulee laulua, hän alkaa ”laulaa mukana” todella hellyyttävästi. Jutellessa vauva osaa jo hiukan vuorotella, eli hän puhuu, kun juttukaveri on lopettanut.
(Kuva: pixabay.com -> Kuvassa oleva ikoninen vauvatuote on btw Nänniksen mielestä täydellinen turhake. On kokeiltu jotain tuhatta eri merkkiä ja mallia ja materiaalia, mutta yleensä se aiheuttaa vain känkkäränkkää ja kakomista.)