Väärinymmärretty sukupuolisensitiivisyys
Sukupuolisensitiivisyys on ollut jonkin aikaa kuuma aihe blogeissa. Pari tuttavaani puhui myös aiheesta hiljattain argumentein, jotka perustuivat tv-sarjaan Ex-onnelliset. Olen nyt katsonut sarjaa viisi jaksoa ja on pakko vuodattaa pari juttua – sarjahan on periaatteessa aika hauska, mutta ko. aihe esitetään siinä juuri siten, kuten moni mielensäpahoittajakonservatiivi on sen ymmärtänyt.
Yksi sarjan perheistä on valinnut kasvatustavakseen sukupuolisensitiivisyyden. ”Hulvatonta” hauskuutta revitäänkin sitten siitä, että perheen muksu Vue on täysin hämmennyksissä identiteettinsä kanssa. Jos mielesi siis tekee argumentoida kasvatusmetodia vastaan tv-sarjan pohjalta, lue seuraavat pointtini ensin.
- Sukupuolisensitiivisyys ei neutraloi sukupuolia tai kiellä niiden olemassaoloa. Sen sijaan haluamme, että jokainen saa kasvaa omaksi itsekseen, valita omat kiinnostuksenkohteensa ja rakentaa omaa minuuttaan omalla tavallaan riippumatta siitä, mitä sukupuolta kokee edustavansa.
- Kyllä, lasta saa sanoa tytöksi tai pojaksi, mutta muitakin termejä voi käyttää. Lapsella on nimi. Sen sijaan suuria massoja käsitellessä, esimerkiksi kouluissa, on hyvä, ettei joukkoja määritellä sukupuolen perusteella. Ja tämä siksi, että suurissa joukoissa on kaikella todennäköisyydellä enemmän henkilöitä, joiden sukupuolenmäärittely ei vastaa ulkoisia merkkejä. Olisi myös hyvä, että ryhmiä ei jaettaisi sukupuolen mukaan, ellei se ole perusteltua esim. turvallisen tilan luomiseksi.
- Tyttöjä ja poikia ei lähtökohtaisesti kasvateta eri tavalla, eihän? Kaikki lapset tarvitsevat samoja asioita: turvallisuutta, rakkautta, rajoja, hyväksyntää, oppimisen iloa… Se, että pojat eivät saisi itkeä tai tyttöjen perusluonne olisi rauhallinen, on aivan iänikuista höpöjuttua, sen myöntävät kaikki sensitiivisyyden vastustajatkin.
- Sensitiivisyydellä saavutetaan tasavertaisuutta ja hyvinvointia, ei hämmennystä. Lapsi, joka saa kasvaa rauhassa ilman odotusarvoiseen käyttäytymiseen tai pukeutumiseen ohjaamista, on varmasti onnellinen. Sukupuolikokemus on aivoissa, ei uikkarialueella. Se, kuinka paljon sukupuoli määrittää omaa identiteettiä, on jokaisen oma asia. Itse en ensisijaisesti määrittele itseäni naiseksi, äidiksi tai vaimoksi. Olen minä. Minua kiinnostavat ihmisyys, hyvä keskustelu, hyvä ruoka ja juoma, museot, tunnelmalliset mökit ja runous. Arvoni ei tule suhteesta muihin, vaan minulla on itseisarvo kuten kaikilla muillakin elollisilla olennoilla ja asioilla.
Mitä ajatuksia sukupuolisensitiivisyys teissä herättää?