Neljä nostoa äitiysfyssarilta

Kävin hiljattain fysioterapeuttisessa jälkitarkastuksessa asiaan perehtyneellä fyssarilla. Mielessäni pyöri miljoona kysymystä palautumisesta, treenistä ja oman kehon tämänhetkisestä tilanteesta. Jaan teille muutaman seikan, joita olen erityisesti mietiskellyt visiitin jälkeen.

• Raskaus- ja imetyshormonit vaikuttavat pitkään sidekudoksiin. Tämä fakta aiheuttaa sen, että järkkykova treeni ei ole välttämättä vain hyväksi kesken meijeribisnesten. Esimerkiksi lihasten välissä oleva sidekudos on täysin uusiutunut vasta 300 päivää imetyksen lopettamisen jälkeen. Täysin kreisiä! Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi suorien vatsalihasten tekeminen omaa voimatasoa kovemmalla teholla vain venyttää sidekudosta ja pahentaa absien erkaumaa. Kannattaa siis tarkkailla sitä, kuinka keskikropan saa hallittua eri liikkeissä. Jos vatsa pullistuu, liike ei ole hallinnassa.
• Lantionpohjaa treenaamalla saa tukea corelle. Harjoittelimme fyssarin kanssa erilaisia vatsaa aktivoivia liikkeitä – joka kerran hän pyysi minua ennen työvaihetta puristamaan lantionpohjaan napakan pidon. Treenaa iloisia lihaksiasi! Kokeile nopeusvoimaa, kestovoimaa ja maksimivoimaa kehittäviä sarjoja tasapuolisesti. Kaikkia voimantuottotapoja tarvitaan.
• Ennen lenkille kirmaamista kannattaa treenata refleksejä! Yksi tärkeimmistä kysymyksistä fyssarille oli, milloin voin käydä juoksulenkillä. ”Omien tuntemusten mukaan” on paskin ohje ikinä! Joillakin se aiheuttaa sen, ettei lenkkiä koskaan tule ja joillakin sen, että kohtu tipahtaa pururadan varteen. Fyssari neuvoikin tekemään pieniä hypähdyksiä aina ennen lenkkiä: hyppää yhdellä jalalla alas esimerkiksi portaalta ja supista samalla tietoisesti ja nopeasti lantionpohjaa. Toista molemmille puolille vaikkapa 10 kertaa. Lihasmuistiin piirtyy pikku hiljaa refleksi lantionpohjan aktivoinnista tärähdyksessä. Miten kätevää ja erittäin paljon housuunpissimistä ehkäisevää toimintaa.
• Nosta ryhti kyljistä ja rintojen alta. Raskausvatsa muuttaa ryhtiä. Olin korjannut asiaa tietämättäni hiukan hölmösti vetämällä olat taakse. Fysioterapeutti ohjeisti sisäänhengityksellä jättämään kyljen ja rintojen alla olevat pallean osat tukemaan yläkroppaa. Olen nyt koettanut tietoisesti muuttaa olemustani ylväämmäksi sen sijaan, että laahaisin paikasta toiseen kuin zombi. Jännää!

Kaiken kaikkiaan sain fyssarilta hyvää tietoa palautumisesta. Osa oman kropan skilsseistä on palautunut hienosti, osa vielä vaatii ihan konkreettista työtä, jotta keho joskus taas toimii omalla tasollaan. Uskaltauduin eilen ekaan porrastreeniin… huoh sentään!

Miten sun palautuminen etenee? Kävitkö fyssarilla? Mitä opit? Kommentoi ihmeessä alle!

Kuva: pixabay (täysin luokatonta huumoria, I know…)