Tollot tuunaajat: vanha Tripp trapp

Tämä teksti on syvällinen viesti siitä, että myös käsityörajoitteiset nollataulut, kuten me, olemme joskus onnistuneet kierrättämään vanhasta uutta ja käyttökelpoista. Eikä ollut edes vaikeaa, paitsi aloittaminen. Näistä kuvista voisikin tehdä motivaatiomeemin. You can do it. You have skillz.

Miten norjalaisdesignin lippulaiva, Tripp trapp -syöttis, siis muuttui kurjasta loppuunhakatusta kirkkaaksi sisustuksen ilopilleriksi?

1. Ostin työkaverilta hyvin nimellisellä korvauksella n. 20 vuotta vanhan syöttötuolin, jonka lakkapinta oli osin halkeillut ja pienillä koloilla. Jalat vaativat liimaa ja pinnat pudistusta jämähtäneistä puurotahroista. Oletteko katsoneet muuten Stokken mainosvideota Youtubesta ko. tuotteesta? Siis kuinka ihana tuo voi olla. Kunnon funkkissettiä! Norja, norjalaiset, ootte ihania.
2. Purimme tuolin osiin ja poimimme kauppareissulla Finnoon K-raudasta hiomapaperia, pohjamaalia ja kiiltävää kirkkaankeltaista Futura-kalustemaalia. Osat hiottiin niin, että pinta oli kauttaaltaan himmeä. Hiomiseen meni kolmisen tuntia. Suosittelen hengityssuojainta ja remppaan sopivia vaatteita! Hiomisen jälkeen osat pyyhittiin kostealla rätillä.
3. Päädyimme kokoamaan tuolin jalat maalausta varten. Alaosat ja jalat liimattiin takaisin yhteen ja välipuu asennettiin tässä vaiheessa. Hetkellisesti vaikutti siltä, että tuolin runko olisi hiukan epästabiili, mutta arvelimme, että loput osat tasoittavat tilanteen ja tekevät härpäkkeestä tukevan. Näin kävikin.
4. Aivomies maalasi tuotteen kauttaaltaan melko tukevasti pohjamaalilla. Pakkelia ei tarvittu, vaikka pieniä kolhuja olikin.
5. Sen jälkeen tuoli maalattiin kahteen kertaan ohuelti Futurolla. Kolmas kerros olisi varmasti vielä parantanut maalipintaa entisestään, mutta kahdellakin maalipinnasta tuli peittävä. Käytimme ohutta pensseliä, sillä emme ole remppaesoina vielä sillä tasolla, että ruiskumaalaaminen olisi tullut kysymykseen. Olen nähnyt netissä oivia lopputuloksia, jotka on tehty spray-maaleilla. Meidän taidoillamme ja parvekkeen näytellessä verstasta oli selvää, ettei sprayaaminen olisi nyt sopiva vaihtoehto. Pikku pensselillä pintaan jäi toki maalinvetoja, mutta ainakaan omaan silmään ne eivät häiritsevästi näy. Apuna pienempien osien maalaamisessa oli mansikkalaatikko, jonka päälle osat sai mukavasti kuivumaan. Kerrosten välinen kuivumisaika oli n. 15 tuntia.
6. Osien kuivuttua kokosimme tuolin. Ennen sitä nahkainen remmi puhdistettiin ja käsiteltiin mehiläisvahalla. Istuin- ja jalkalevyt asetettiin paikalleen käyttäjän mittojen mukaan.
7. Voila! Ihana väripilkku on nyt keittiössä elämässä uutta elämäänsä puuron, soseen ja nahkaan lähmityn kukkakaalin kanssa.