Asioita, joita kaipaan entisestä elämästäni

1. Siivous kesti tunnin ja siistin kodin fiilis pysyi monta päivää. Tilanne nyt: elämme alkuviikot leväperäisessä pitäisi pitäisi -vaiheessa. Imurointi silloin, kun toinen on vauvan kanssa muskarissa. Lattioiden luutuaminen, kun vauva nukkuu. Vessan siivous toisten päikkäreiden aikana. Seuraavana iltana keittiö, jos jaksaa. Lopputulos on, että koti on aina hiukan lähtevän laivan oloinen. Vauvan lelut ovat sekaisin, pyykit kuivumassa, syöttötuoli on puurokuorrutettu ja keittiön katossa on mustikkasosetta.
2. Pesimme pyykkiä kerran, pari viikossa. Tilanne nyt: pyykkikorieverestin valloitus on jatkuvaa taistelua vyöryvaaraa ja pinttymiä vastaan ilman sherpoja, ilman apua. Hyvää paikkaa pyykinkuivaustelineelle ei ole, sillä siihen fiksoitunut kakara haluaa kaataa sen päälleen.
3. Lähdimme ex tempore retkelle/syömään/salille/kiipeilemään/mökkeilemään. Tilanne nyt: lähteminen pelkästään Luukkiin muutaman tunnin päiväretkelle vaatii swot-analyysin, riskien kartoituksen ja ristiintaulukoinnin ja tuntien pakkausmetatyön ja metametatyön. Kun menemme ex tempore syömään ja ravintolan pöytä onkin hiirenkakankokoinen ja täynnä ruokakippoja, hän kauhoo kaiken lattialle mikrosekunnissa, oksentaa isänsä päälle, repii multa viimeisetkin hiukset päästä, lyö itseään pöydältä kaappaamallaan grillatulla meritursaan lonkerolla ja raivoaa niin että Torikortteli raikuu. Katson laukkuun ja huomaan, että unohdimme talkmurut, nuo paskimman hetken pelastajat. Onneksi osa hoitolaukun tavaroista on kuin polttomerkitty sydämeen: kotoa lähtiessä pyörii repeatilla päässä ”wetwipesit-vaippa-wetwipesit-vaippa”. Ravintolasta poistuminen ko. katastrofin jälkeen noudattelee tiettyä kaavaa. 500 euron seteli pöytää, savupommi, sukkana ulos ovesta ja ulkoa nopea ”kiitos ja anteeksi ja koko asiakaskunnan jälkkärit meidän laskuun”.
4. Nukuimme hyvin. Olimme seitsemän tunnin yöunen jälkeen huolissamme siitä, kuinka pärjäämme töissä, jotka vaativat terävää päätä. Tilanne nyt: olemme seitsemän tunnin yöunen jälkeen täysin fileissä siitä, että lapsi on nukkunut viiteen yhtä putkea. Sellaisten öiden jälkeen on valmis maratonille, aivoleikkaukseen ja kemikaaligastronomian hyödyntämiseen aamiaisen valmistuksessa.
5. Katsoimme elokuvia. Tilanne nyt: katsomme elokuvan kerran kahdessa kuukaudessa, jos jaksamme. Jos vauva on valveilla, katsominen on mahdotonta. Iltaisin makaamme sohvalla kuin nyljetyt peurat ja pelkkä silmien liike erottaa meidät kuolleista. Parhaimmillaankin pystymme mahtavaan yhden sitcom-jakson katsomissuoritukseen. Kultakalan keskittymiskyvyllä ei todellakaan tuijotella Von Trierin taidepläjäyksiä tai Lynchiä.

Mitä kaipaat ajasta ennen lasta?

(Kuva: pixabay)