Kolmen kuukauden krapula, eli kuinka selvisin ensimmäisestä kolmanneksesta
Positiivisen raskaustestin jälkeen olin viikon tyystin pöllämystynyt. En kokenut onnellisuuspuuskaa, vaan ennemminkin fiilistelin järkyttyneenä hedelmällisyyden ihmettä: eihän tämän pitänyt näin helposti mennä. Minun piti saada kuukausia aikaa. Aikaa miettiä, tutkia itseäni ja kaivaa jostain ilmeisen resessiivinen hoivageenini esiin. Henkinen myllerrys oli aluksi voimakas, mutta nopeasti siihen sekoittui utareiden kivistystä, heikotusta ja lamaannuttava väsymys. Nukuin pitkiä yöunia ja päikkäreitä, joiden jälkeen nousin arkunkansi naristen ravitsemaan itseäni ja sisälläni kehittyvää solulimaa.
Kuudennella tai seitsemännellä viikolla alkoi voimakas pahoinvointi. Ruoka ällötti, mutta toisaalta syömättömyys etoi. Söin aamu-, ilta- ja välipalaksi Rennietä (joka ei muuten auta). Sain kaupan päällisiksi yhdessä vaiheessa antibioottikuurin, joka aiheutti iltaisin vatsan totaalityhjentymisen happoja myöten. Tässä vaiheessa minut tavoitti parhaiten makoilemasta kylppärin lattialta kyynel silmässä, kuola suupielessä korkkaamaton serlapaketti tyynynä. Jotenkin kuitenkin selvisin työpäivistä ja pystyin peittää laatoitustarpeen muilta.
Selviytymisstrategiani oli ruoka. Aloitin itseni hoitamisen syömällä 4 – 5 1,5 kilon pussia veriappelsiineja. Kausi oli lyhyt ja närästyksentäyteinen, mutta sain takuulla riittämiin c-vitamiinia. Sen jälkeen alkoi huomattavasti pidempi puuro- ja kananmunakausi. Silloin ruokavalioni koostui kirjaimellisesti puurosta, vähäisestä määrästä pakastemansikoita ja keitetyistä kananmunista. Laahustin kauppareissuilla pitkin Prisman viljakäytävää ja pohdin, mitä puuroa tällä kertaa ostaisin. Punnitsin aina vaihtoehdot tarkkaan, sillä puurojen makuvivahteet olivat minulle tuolla hetkellä hyvin tärkeitä. Kauppareissuilta on jäänyt mieleen myös voimakas yökintä erinäisille elintarvikkeille ja varsinkin jonoissa seisomisen vaikeus. Minun oli usein mahdotonta peittää heikotusta ja sitä, että piccolo ajeli koko ajan kahden kerroksen väliä.
Pahoinvointini hoidon terminaalivaiheessa siirryin koviin aineisiin. Aloin nauttia ensimmäistä kertaa n. 25 vuoteen hedelmäpommijogurttia. Sitä kului litra päivässä noin kahden viikon ajan. Loppuvaiheessa lisäsin ruokavalioon vielä säilykepersikoita. Niihin en oikeastaan ole kyllästynyt vieläkään. Palasin mielessäni lapsuuden makumuistoihin ja harkitsin hetken leivänpaahtimen ostamista, jotta voisin jogurttiannokseni kaverina lastata poskiin vehnäpaahtoleipää maukkaan suolaisella voitelulla aateloituna. Uskon, että tämä oli kriittinen piste: lihotin itseni hedelmäpommijogurtilla toisen kolmanneksen hehkeyteen!
Millä sinä lievitit alkuraskauden oloja? Suositukset ja vertaistukitarpeet kommenttiboksiin!