Lapseni ärsyttää minua, kun
Kyllä, jälkeläinen tuli tehtyä ja sen päätöksen kanssa elellään. Ihana pieni möllykkä osaa kuitenkin kiristää hermojani lahjakkaasti…
- kun hän repii hiuksia päästäni/koettaa irrottaa silmämunani/raapii naamaani/kuristaa minua ja nauraa kaikelle psykopaattisen onnellisennäköisenä.
- kun hän konttaa villisti viidettä kertaa peräkkäin irrottamaan lattiakaivon ritilän maistellakseen sitä/ vetää kaiken alas minkä saa/aiheuttaa itselleen vaaran lukemattomilla ja kekseliäillä tavoilla.
- kun hän puree rintaani uudestaan ja uudestaan.
- kun hän kiukuttelee väsyneenä ja vaikeuttaa nukkumaanmenorutiineja kaikin tavoin hakkaamalla päätään lattiaan ja tekemällä raivokasta silta-asentoa niin, että hänen häntäluunsa iskeytyy kipeästi alustaan.
- kun yöt ovat yhtä helvettiä enkä saa nukkua.
- kun en saa hetken rauhaa, syli ei kelpaa eivätkä lelut kiinnosta.
- kun yritän kokata verensokerit alhaalla itselle edes jotakin sapuskaa ja lapsi roikkuu lahkeessa täysin holtittomasti kitisten.
- kun edessäni on höyryävä ruoka-annos ja lapsi saa slaagin juuri sillä hetkellä, kun olen alkamassa syömään.
(kuva: pixabay)
Lisää vapaasti kommenttiboksissa listaan ärsyttäviä asioita! Sen sijaan jos aiot kommentoida aloittamalla ”pitääkö niitä lapsia tehdä jos…”, jätä kommentti kirjoittamatta. Paljon tsemppiä kaikille pikku despoottienne kanssa!