Maanantai viisiviikkoisen kanssa
(Kuvituskuva. En yleensä hoida lasta mustassa karjakkokoltussa, mutta puklulla koristeltuja pieruhousuja ei ollut valittavana ilmaisessa kuvapankissa.)
06.30 Herään vauvan ökinään, joka on ilmeisesti alkanut hetkeä aiemmin, kun aivomiehen herätyskello soi. Väsyttää. Nänniniekka on nukkunut melko hyvät yöunet ikäisekseen, kaksi melkein neljän tunnin pätkää ja sitten vielä reilut pari tuntia. Jos olisin mennyt nukkumaan kahdeksalta, olisin itsekin saanut nauttia ensimmäisen nelituntisen alitajuntani suoratoistotarjontaa. Lasken nopeasti, että nukuin noin klo 23 – 00, 00.30 – 04.00 ja 04.30 – 06.30. Varmasti paremmin kuin moni samassa tilanteessa -ajatus ei kuitenkaan varsinaisesti lohduta. Koska univelkaa on kertynyt, tuntuu aamuisin usein siltä, kuin minut olisi puristettu ja rullattu pastakoneen läpi, leikattu ja pyöritetty fusilliksi. Aivomies vaihtaa lapsen vaipan ja juttelee siihen malliin, ettei toiveeni unien jatkamisesta taida tulla toteutumaan.
07.00 Nostan lapsen imetystyynylle ja hän palkitsee huomenien toivotuksen söpöllä (tahallisellako?) hymyvirnistyksellä. Hymyjä on alkanut tulla hereillä ollessa, mutta ne ovat vielä niin harvinaista herkkua, etten ole aivan varma siitä, tekeekö pikku tyyppi ne tarkoituksella. Tämänaamuinen sulattaa sydämeni ja virkistää joka tapauksessa tehokkaasti. Olemme hyvällä tuulella. Vauveli ruokailee hyvän tovin ja keskeyttää välillä aivan kuin kertoakseen minulle jotain vienoilla äännähdyksillä. Seurustelemme ruokailun lomassa, bebe pitää yllä intensiivistä katsekontaktia ja kädet silittävät (kynsivät) rintaa. Hörpin smoothien ja aamukahvin. Tsekkaan whatsappin. Ystävä on viettänyt ensimmäisen vauvavapaan yön hotellissa. Olen iloinen ystäväni puolesta ja teen päätöksen, että otan tuollaisen irtioton itselleni ”sitten syssymmällä”, jahka vauva on riittävän vanha.
08.30 Bambino on makoillut hetken sohvalla, ja näen, että häntä väsyttää. Koska olen edelleen kuin zombie apocalypsen jäljiltä, päätän, että jatkamme yöunia sängyssä. Otan vauvan kainaloon ja hän nukahtaa syödessään kakkosaamiaistaan. Nukumme kaksi ja puoli tuntia ja herään kokonaisempana kuin ensimmäisellä kerralla.
11.00 Nousen sängystä. Vauva ynisee unissaan, mutta ei osoita vielä heräämisen merkkejä. Päätän tehdä lounasta nyt, kun se on mahdollista. Koska olen mukana Lupaus-studion nettivalmennuksessa, tsekkaan päivän tehtävän ja teen ensimmäisen setin. Motivaatio lantionpohjan ja vatsalihasten kuntouttamiseen on kova, sillä en pysty palata kiipeilyharrastuksen pariin ilman palautuneita suoria vatsalihaksia. Olen tehnyt tunnollisesti kaikki valmennuksen harjoitukset. Tällä viikolla päästään testaamaan itse erkaumaa!
11.30 Nänniniekka herää, vaihdamme vaipan ja hän syö hyvällä ruokahalulla. Sen jälkeen pääsen itsekin syömään. Pienokainen katselee sohvalla vieressäni todella rumaa perhoslelua, joka on ilmaislahja Liberolta. Naureskelen mielessäni, kuinka ällöttävä lelumaku vastasyntyneillä on. Ainakaan se ei mätsää kovin moneen sisustukseen…
12.30 Lapsi on edelleen superrauhallinen ja viihtyy hyvin, kun saa välillä silityksiä. Syötän häntä samalla, kun katson Rita-sarjan uusimman tuotantokauden vikan jakson Netflixistä. Juuri sellainen mutsi täällä, katsoo vaan telkkaria eikä ole jatkuvassa vuorovaikutuksessa lapseensa.
13.50 Puen itseni ja vauvan. Lähdemme kauppareissulle noin kilometrin päähän vaunuilla – laskeskelen, että tiistain pakkaset ovat sen verran kovat, että on parempi lähteä vaunuilla päiväkävelylle tänään. Nänniniekka inhoaa hetkeä, jolloin lämpöpuku, kypärämyssy, pipo, töppöset ja hanskat on puettu ja alan paketoimaan häntä untuvapussiin ja vaunuihin. Rääkyminen kestää vain hetken, sillä pääsemme lähtöön melko nopeasti. Pisteet mulle lapsiperhelogistiikan omaksumisesta!
14.20 Valikoin kaupasta ystäväperheen tulevaa vierailua silmällä pitäen peruselintarvikkeita ja muutaman croissantin, joista aion tehdä manteliversiot seuraavana päivänä. Croissants au amandes on uusi herkkusuosikkini. Ideana on uittaa hiukan kuivahtaneet croissantit maidossa ja täyttää ja päällystää ne jumalaisella mantelimassalla. Aliarvostettu, mutta uskomaton herkku! Tykkään muutenkin hemmotella läheisiäni hyvällä ruualla, mutta tällä kertaa haluan muistaa ystävääni hänen tulevan synttäripäivänsä vuoksi.
15.00 Tulemme kotiin ja jätän ostokset hetkeksi keittiöön. Koska lapsonen uinuu vaunuissa, päätän ottaa koiran ulkoilemaan. Olemme nyt muutaman viikon treenanneet vaunujen kanssa kulkemista, eikä hauva enää käyttäydy kamikazemaisesti ja yritä aktiivisesti jäädä vaunujen renkaiden alle. Tällä kertaa koiruli on kuitenkin jostain syystä peloissaan ja käyttäytyy oudosti. Käymme melko lyhyen tarpeidentekokiekan ja tulemme takaisin sisään. Vauva heräilee jo rappukäytävässä ja kuulen, kuinka hän tilailee meijerituotteita maiskuttamalla.
16.30 Aivomies tulee kotiin ja kaappaa vauvan hetkeksi hoitamaan päivän aikana kertynyttä ikävää. Teen päivälliseksi kukkakaalista ja palsternakasta sosekeittoa. Syömme viiden huiteilla ja imeväinen tuntuu taas viihtyvän mukavasti hetken itsekseen. Tästä tyypistä on selkeästi tulossa sellainen lapsi, joka pohtii omissa oloissaan, mitä rakentaisi legoista. Vauva nukahtaa hetkeksi sohvalle, mutta herää nopeasti.
17.30 Alamme suunnitella viikkosiivouksen tekemistä. Toinen viihdyttää jälkikasvua, toinen alkaa järjestellä paikkoja imurointikuntoon. Maanantai on ollut viikkosiivouspäivä jo pari vuotta. Nauramme aina, ettei viikon parasta päivää voisi paremmin lopettaa kuin siivoamalla. Aluksi ruoturangaistuksena alkanut tapa on onneksi jatkunut vauvan synnyttyäkin. Ehkä käy niin, että rentoudumme vasta, kun lapsi alkaa taaperoitua ja tempoo tavarat alas niiden paikoilta, kuolaa lattiat ja heittää dinnerinsä keittiön pintamatskuille. Mutta sitä ennen, ah, ihana maanantaisiivous ja sen jälkeinen sisäinen rauha.
18.30 Aivomies imuroi ja minä sirkustelen vauvan kanssa makkarissa. Saan taas nauttia pääosin vielä melko totisen muksun väläyttämästä söpöstä hymystä. Vauva testailee äänihuuliaan ja katselee vuoroin minua, vuoroin värikästä peittoaan. Imuroinnin jälkeen alan itse järkkäilemään keittiötä ja kylppäriä ja Nännäri saa hengailla kantakarjunsa kanssa. Lapsi haluaa kuulemma Rage against the machine -bodyn.
19.30 Vauva, joka vielä eilen valvoi iltapäivällä ja illalla varmaan viisi tuntia, on tänään uninen. Hän ottaa jälleen pienet nokoset. Koska iltarutiinit kutsuvat, päätän herättää hänet, jotta unta riittäisi vielä yötäkin varten. Iltaisin annamme hänen nakuilla ja ottaa ilmakylpyjä ja kiusaamme häntä pienillä putsaustoimenpiteillä… kaulan poimuissa on puklua ja naama täynnä maitoryyhkää. Yleensä vauva harjoittelee iltaisin vatsallaan oleilua, mutta tänään hän palelee kovasti, joten aivomies päättää pukea hänet ja lopettaa ”pyllykylvyn” lyhyeen. Viikonloppuna luulimme jo, että käsissämme on nero, koska lapsi kääntyi vatsaltaan selälleen. Hehkuttelimme asiaa kahden kesken, mutta sitten toveri Google kertoi, että lapsen pää on niin painava, että painovoima hoitaa homman usein jo hyvin pienenä. Njäh. Ehkä emme sittenkään kasvata Erittäin Harvinaislaatuista Yksilöä, vaan pelkästään isopäistä vauvaa!
20.50 Iltapuuhien jälkeen alamme rauhoittua itsekin olkkariin palautumaan päivästä. Eilinen Sillan jakso on katsomatta, joten iltapalan ja vauvan iltaruuan aikana on mukavaa matkata hetkeksi Malmöhön. Alan jo pystyä katsoa syvästi ahdistavia tv-sarjoja! Selkeä parannus synnytystraumasta ja baby bluesista kärsineelle äiti-ihmiselle. Silta on tietenkin parasta Skandinavian noiria, mutta jakson katsominen keskeytyy koko ajan: ensin vaavi raivoaa rinnalla eikä suostu ruokailemaan. Hän yökkii ja itkee. Sitten hän rauhoittuu, mutta alkaa armottoman flirttailun, jolle en todellakaan ole immuuni. Vauva hymyilee ja juttelee, minkä ehtii. Mikä manipuloiva pikku söpöliini! Jätämme jakson kesken, jotta perheen työmuuli ehtisi nukkua riittävästi ennen kello kuuden herätystä.
22.10 Kolmen kakkavaipan ja muutaman syöttösession jälkeen vauva vaikuttaa taas väsyneeltä ja nuokkuu sylissäni. Katselen televisiota ja odotan, että vauvan voisi siirtää alkuyöksi omaan sänkyynsä. En ilmeisesti nosta häntä tarpeeksi varoen, sillä hän herää ja alkaa itkeskellä. Päätän ottaa hänet suoraan viereemme sänkyyn. Nännäri ei kuitenkaan rauhoitu rinnalle, vaan valvoo, itkee, syö ja ökisee vatsaansa vuorotellen varmaan puoli kahteentoista saakka. Lopulta olemme nukahtaneet.
(kuva: pixabay)