Vietimme pitkästä aikaa viikonloppua, jolloin saimme runsain mitoin aikaa kaksin. Ja kuinka paljon hyvää hykerryttävää fiilistä se toikaan tähän kotiin! On oikeasti aivan timanttia olla välillä selkeästi rakastavaisia eikä pelkästään mametsu ja papetsu, ihmispoikasen siittäneet. Viikonlopun ihanuudesta saamme kiittää siskoani, joka on niin korvaamaton apu toukan kanssa että avot ja oksat helvettiin. Hän hoitaa lasta varmoin ottein, rakastavasti ja kekseliäästi ja Nänniniekka (pitäisi ehkä keksiä hänelle vähitellen jokin muu pseudonyymi blogia varten) nauttii selvästi hauskuuttajasta. Tylsät samat naamat jo vissin kerkeää arkipäivinä käydä liian tutuiksi!

Aloitimme rakkauden viikonlopun perjantaina näkemällä aivomiehen töiden jälkeen keskustassa. Näytin omasta mielestäni suopeikolta, sillä toki lähdössä tuli kova kiire. Onneksi ei ole mitään, mitä riittävän räikeä huulipuna ei pelastaisi (painakaa tämä sydämiinne tulikirjaimin, se on tässä univelassa abaut kaikein tärkein elämänohjeeni). Menimme tsekkaamaan HAMin Graffiti-näyttelyn, joka osoittautui odotuksia kiinnostavammaksi luotsaukseksi ko. alakulttuurin ja taiteen historiaan. Lisäksi mukana oli ripaus muutakin avointa kaupunkitilaa hyödyntävää ja vaativaa taidetta mm. Guerilla girls -nimiseltä kokoonpanolta. Kokonaisuudessaan suosittelen tätä näyttelyä myös kaikille KD:n kansanedustajille ja Timo Soinille.

Suuntasimme näyttelystä kliseisen iloisina käsi kädessä kohti Pompieria, jossa meillä oli pöytävaraus. Etelä-Espalla sijaitseva ravintola oli minusta Helsingin fine dine -tarjonnassa täysin okei keskitasoa: alkupala oli aterian paras osa (vauvakukkakaalia hernemajoneesin, hasselpähkinäpeston ja västerbottenostin kanssa). Pääruuaksi nauttimani kuha oli tarjoiltu beurre blancin ja uusien kasvisten kera – valitettavasti kastike ei vain maistunut tippaakaan luvatulta piparjuurelta. Jälkkäriksi otin vielä appelsiini creme brüleen ja se oli selkeästi aterian heikoin esitys, joskin kategoriassaan aivan kelvollinen. Aivomies päätti, että kaikki tämä huuhdotaan alas rieslingillä, joka osoittautui aivan herkulliseksi. Eniten jäin hekumoimaan kuitenkin aperitiiviksi nauttimaamme Napue gin tonicia. Kuinka herkullista voi olla lempijuomani gin?! Ehdimme illallisen aikana keskustella laveasti meistä, perheestämme ja tulevasta kesälomasta. Oli ihanaa vain jutella keskeytyksettä (ja syödä lämmintä ruokaa) tuntikaupalla. Vauvelilla oli ollut kaikki hienosti koko illan ja hän oli nukahtanut kiltisti seitsemältä, kuten yleensä joka ilta nykyään. Mikäs siinä, kun turvallinen täti oli läsnä.

Lauantai menikin kotona lepäillessä, kotoillessa ja vauvan kanssa touhuillessa. Kävimme hakemassa aivan mahtavaa keltaista maalia, jotta ikivanhan tripp trappin tuunaus voi alkaa. Syöttötuoli alkaisi olla jo tarpeellinen, joten toivotaan myötätuulta aivomiehen tuunausprojektiin. Illalla Nännis meni taas nukkumaan jo seiskan jälkeen, joten kerkesimme grillailla, saunoa ja viettää mukavaa iltaa kahden.

Viikonlopun kruunu oli sunnuntaiaamuna se, että saimme jälleen mitä parhaimman lastenvahdin viihdyttämään natiaista ja lähdimme ensimmäistä kertaa pariin viikkoon kiipeämään. Boulderointi onnistuu, vaikka vauva olisi mukana, mutta köysikiipeilyyn tarvittaisiin aina kolmas pyörä vauvaa heijaamaan ja vahtimaan. Köysillä olen myös selkeästi enemmän kiipeilyvahvuuksieni äärellä. Aloittelimme köysittelyä jo keväällä yläköydellä tuntumaa hakien, mutta nyt päästiin asiaan! Olen virallisesti taas liidaaja (siis järkyttävän paska liidaaja, mutta silti). Vietimme aivan mahtavat kolme tuntia palautellen mieleen, mistä sporttikiikuissa olikaan kyse. Viime kerta oli raskauden toisen kolmanneksen alettua, tämän blogin alkuaikoina viime kesäkuussa.

Puhuimme aamulla, kuinka paljon yksi viikonloppu voi ladata voimaa arkeen. Väsyneet illat yhdessä eivät ihan vertaudu kyllä tuonkaltaiseen toimintaan: perjantai pisti hyvän pyörän pyörimään ja koko viikonloppu oli tunnelmallinen, rakastava ja ihana kaikin puolin. Olen satavarma, että meidän hyvinvointimme heijastuu myös lapseen positiivisesti. Pitää pyytää luottoihmisiä avuksi vauvan kanssa! Nää on niitä juttuja, jotka on helppo sanoa ja vaikea käytännössä toteuttaa, mutta uskokaa minua, se on niin tarpeellista ja oikein.

Hyvää viikon alkua!

(Kuva: pixabay)