Koska vauvanrakentelu on nykyään ihan erilaista hommaa kuin alun perin tämän blogin perustamisen aikoihin, olen muuttanut sen nimen kuvaamaan paremmin sitä härdelliä, mikä meillä pyörii uuden perheenjäsenen myötä. Toki meikälikka on edelleen tässä rakennustyömaassa se rakennusinsinööri, joka katsoo päältä, että muksu saa virikettä, sosetta, maitoa ja rakkautta riittämiin kasvaakseen hienosti omaksi itsekseen.

Nännis on nyt 5,5 kuukautta vanha. Kehitys on harpponut aika hurjasti eteenpäin viime viikkoina, vaikka epeli ei vielä itsenäisesti eteenpäin liikukaan. Hänen maailmankuvansa tuntuu jotenkin laajentuneen toukokuun aikana: nauru ja juttelu on selvästi sosiaalista toimintaa ja hän tutkii asioita päämäärätietoisemmin kuin ennen. Käden ja silmän yhteispelikin sujuu jo aika mukavasti, joten tavaroita on mukavaa pyöritellä ja tutkia. Erityisen hauskaa on ”maalata” omaa kuolaa lattialla tai porkkanasosetta bumbon tarjottimeen. Nänniniekka on myös löytänyt varpaansa ja räplää myös vatsaansa, napaansa ja alakertaansa intensiivisesti. Hoitajan nahan, naaman, nenän ja nännin puristelu kynsiotteella on myös erittäin hauskaa. Täytyy alkaa vähitellen lopetella tätä puolen vuoden ”kyllä”-kautta ja tutustuttaa tyyppi kieltosanaan. Kivusta kiljuva huoltaja on nimittäin hänestä vähän liian hauskaa.

Aloitimme isojen ihmisten ruokien maistelut kolmisen viikkoa sitten. Päätin, että siirrymme kokeilemaan sormiruokailua Nänniksen opittua istumaan, joten toistaiseksi omatoiminen ruokailu on ollut leikinomaista sotkemista ja maissinaksun tai reikälusikan imeskelyä. Nyt ruoka-annokset ovat luokkaa ruokalusikallinen pari kolme kertaa päivässä. Iltapuuro on selkeästi hänen suosikkinsa. Oikeastaan kaikki maut ovat maistuneet, ainoastaan kukkakaalisose aiheutti pientä irvistelyä. Olen vähitellen sekoitellut tuttuja makuja ja saanut lapsen syömään kaikkea, mitä olen tarjonnut. Halusin odottaa, että Nänniniekka on kiinnostunut ruokailusta kunnolla ennen maistelujen aloittamista. Tuntuikin, että oikea aika aloittaa löytyi lopulta aika intuitiivisesti: mitään ruuan suusta kolailua ei ollut. Tissimaito maistuu edelleen vähän liikaakin, yöt menevät valvoessa, kun epeli tankkaa. Ehkä se puolen vuoden tiheä imu on nyt?

Kesäsäät ovat hellineet meitä! Kun tajusimme (kampaajani ystävällisellä avustuksella), että kierrätys-Teutonioista saa kuomusta palan irti, muuttuivat hellekärryttelyt heti mieluisimmiksi vauvelille. Nyt ilma kiertää vaunuissa ja bebe viihtyy selvästi rattaissa katsellen maisemia jo hiukan pystymmässä asennossa. Mikään ei ole niin taukin näköistä kuin hellehatussa ja äärimmäisen kitcheissä aurinkolaseissa poustaileva toukka!

Viime kesänä näihin aikoihin valmistauduimme niskaturvotusultraan. Huhhuh, miten nopeasti aika sitten tuntui kuluvan. Nyt se pieni olento uä-ruudulla painaa pissan alle kahdeksan kiloa ja 67 senttiä pitkä roikale.

Hyvää alkukesää sinulle, lukijani!

(kuva: pixabay)