Äidit (minä ja niin monet tuntemani) usein priorisoivat kaikkien muiden unet paitsi omansa. Tämä on huono juttu monestakin syystä, vaikka ensin vastasyntynyttä hoidellessa hormonit pitäisivätkin virkeänä. Yöaikaisen vastuun kantamisesta yksin seuraavat ainakin nämä haitat: toinen vanhempi ei ymmärrä, miten heikossa hapessa huonosti nukuttujen öiden jälkeen on; univelka kasaantuu yhdelle ihmiselle; lapsi tottuu yhteen hoitajaan öisin ja esim. tissin jatkuvaan läsnäoloon; ergonomiahaitat kumuloituvat yhdelle tyypille; myöhemmin (esim. noin 5 kk jälkeen) ei osaa nukkua ilman vauvaa ja kaikki yritykset saada makseltua univelkaa ovat lähinnä, noh, hyviä yrityksiä.

Itse sorruin ajatukseen, että työssä käyvän vanhemman uni olisi jotenkin tärkeämpää kuin sen, joka on kotona. Tämä ajatus onkin ihan järkeenkäypä ennen kuin huomaa, millaista lapsen kanssa kotona oleminen on. Se ei ole rentoa chillailua suoratoistopalveluiden äärellä, vaan työtä. Se on tärkeää työtä, joka jatkuu usein ympäri vuorokauden ja vastuu hoitamisesta painaa myös silloin, kun yrittää itse nukkua. Lapsihan voi herätä milloin vain. Meillä on toiminut hyvin se, että imetyksen alusta alkaen aivomies on antanut pumpattua maitoa myös pullosta. Imetystä tukevasta, vauvantahtisesta pulloruokinnasta voi lukea täältä.  Pulloruokinta on tietenkin sen edellytys, että molemmat huoltajat voivat hoitaa lasta ympäri vuorokauden. Jos maitoa on vaikea pumpata, tai ei imetä, korvike on tietenkin iisi vaihtoehto. Lapselle ei kasva häntää, jos hän juo äidinmaidonvastiketta.

Ensimmäinen vinkkini onkin tämä: Jakakaa yöllinenkin hoitovastuu reilusti ja tilanteet huomioiden. Kannattaa aloittaa heti, kun vauva syntyy. Tehkää sellainen systeemi, joka sopii teille, mutta ja-ka-kaa yö-syö-töt.

Ensimmäinen yrityksemme korjata alussa tehty virhe vastuunjaosta oli se, että aivomies alkoi ottaa aamulla hilluvan kersan seurakseen ennen töihinlähtöä. Näin saan jatkaa unia monina aamuina jopa puolitoista tuntia. Se on todellakin elintärkeää, vaikkei kokonaan tilannetta pelastakaan. Kun on herännyt yöllä kymmenen kertaa, aamukuudesta puoli kasiin nukkuminen keskeytyksettä voi todella tuntua luksukselta.

Toinen vinkkini on siis: Hyödyntäkää aamut! Töihin lähtijä osaa kyllä tehdä aamutoimet vauvelin kanssa. Sitterin siirtäminen huoneesta toiseen toimii usein! Myös erilaiset kantovälineet kannattaa hyödyntää, jos vauva ei viihdy leikkimässä. Nänniniekka jaksaa usein yöunien jälkeen tutkia leluja pitkiäkin aikoja, joten aamupala ja muut aamutoimet hoituvat aika näppärästi.

Aloin jo aika varhain vauvan synnyttyä herätä jokaiseen pikku kahinaan, ulahdukseen tai yskäisyyn. Vasta viimeisen puolentoista kuukauden aikana ymmärsin, että lapseni ei kuole yöllä brutaalisti, jos käytän korvatulppia. Ne blokkaavat juuri sopivasti vauvan liikkeistä tulevat äänet ja lyhyet äännähdykset, mutta eivät nälkäkitinää. Jos siis ongelmana on ylikierroksilla käyvä äidinvaisto, hyödynnä tämä vinkki. Kokeilkaa korvatulppia!

Jos tilanne on jo päässyt pahaksi ja yölliset imetykset ja hulinoivan infantin taltuttaminen on ollut toisen vanhemman vastuulla, voi myös yksinkertaisesti valmistautua viikonloppuisin siihen, että roolit kääntyvät. Kun maitoa on varattu tarpeeksi, onnistuu lapsen kanssa nukkuminen myös siltä vanhemmalta, joka yleensä saa vedellä sikeitä Peltorit päässään yöt pääksytysten. Valitettavan totta on sekin, että kun maitohana häipyy houkuttelevine tuoksuineen ipanan nenän alta, unikin maistuu paremmin. Esimerkiksi tällä viikolla Nännis on herännyt joka yö syömään n. 4 – 5 kertaa. Viime yönä, kun aivomies oli ruokintavastuussa, bebeto söi yhdeltä ja neljältä. Kun heräsin 07.40, oli aamupalan aika ja vasta eka pakastemaitosatsi menossa. Neljäs vinkkini onkin kääntäkää roolit, edes viikonloppuna, edes kerran viikossa. Aluksi ilman vauvaa nukkuminen voi kyllä tuntua aika vaikealta. Olen niin kontrollifriikki, että heräilen parin tunnin välein miettimään, onko maito riittänyt, itkeekö nassikka ja viettääkö ”parka” kumppani nyt unetonta yötä. Uskon silti, että totun vähitellen ja zetan vetäminen rennosti yksikseen alkaa tuntua helpommalta. Nyt olo on aika fressi, kahdeksan tuntia unta kumminkin! Jee!

Moni äiti saa apua öiseen valvomiseen siitä, että nukkuu lapsen kanssa perhepedissä. Riippuu varmasti sängystä, kuinka mukavaksi kylkiasennon saa, mutta ainakin siten imettäessä voi jotenkin horrostaa. Itse nukahdan vähän liiankin helposti ja herään myöhemmin siihen, että lonkka on puutunut ja kipeä. Syytän futonia! Se on himpun liian kova tukeakseen selkärankaa ja lonkkaa siinä hiukan kankeassa kylkiasennossa, jossa imetän. Yleensä nousen istumaan ja imettämään sivuvaunupinniksessä koisaavaa Nänniniekkaa neljään, viiteen asti. Sitten lapsenkin uni alkaa muuttua keveämmäksi, joten hän nukkuu rauhallisemmin emon kainalossa, usein tissi suussaan, kunnes herää uuteen aamuun. Viimeinen vinkki on tämä: kokeile yhdistää uni ja meijeribusiness.

Kommenttiboksiin parhaat univinkit vauvaperheille! Mitä ajatuksia nukkuminen/nukkumattomuus vanhempainvapaalla herättää?