Lokakuun ensimmäisenä perjantaina puolisoni ja pian aktualisoituvan rääpäleemme isä, yllätettiin vauvakutsuilla. Yhteiset ystävämme tiesivät, että toivoin koko perheen babyshowereita, joihin olisivat tervetulleita kaikki sukupuolet. Koska aivopuolisoni on toistuvasti yllättänyt maailman aktiivisuudellaan vauva-asioiden suhteen (viikon kohokohta oli se, kun miekkonen vertaili vaihtoehtoiset lypsykoneet ja tilasi sähköisen rintapumpun Saksan amazonista…) oli luontevaa, että juhlat olivat hänelle yllätys. Ja mikä mieluisa yllätys olikaan! 

Onnistuin pitämään ylläripokerinaaman pienestä hermostuneisuudesta huolimatta. Katsoimme Netflixistä Ali Wongin stand up -pätkää, kun ovikello soi. Toimin, kuten yleensä pelätessäni naapureita, sieppasin rähinäslaagin kourissa tempoilevan pikkukoiran syliini ja pakenin makkariin: ”Mitä hittoa! Avaa sä!” And the oscar goes to Roihu! 

Aivomiehellä meni tovi itseään keräillessä, kun hymyilevä joukkio kantoi keittiöömme laittoman määrän Pizzariumin laatikoita ja työnsi sankarin käteen vaippakakun ja pienpanimo-oluen. Paljastin aika nopeasti, että olin ollut mukana juonessa, vaikka en tiennyt illan ohjelmasta enempää kuin yllätettykään. Istuimme hämmentyneinä olkkarissa, kun vieraat ripottelivat koristeita kotiimme, lämmittivät pitsat ja hauskuuttivat meitä siittiöaiheisilla (!) kertsiastioilla. 

Saimme lahjaksi upean kantorepun, joka oli vieraiden mukaan viiteryhmänsä Rolls Royce, Tula Free-to-grow. Koska nuorin vieras oli neljä kuukautta vanha, pääsi puolisoni heti tositoimiin kantorepun kanssa. Testibambina ei pitänyt pukemisvaiheesta, mutta rauhoittui nopeasti, kun ukkelini kävelytti häntä ympäri kotiamme. Ko. kantorepun pitäisi toimia vastasyntyneestä taaperoon, joten odotukset ovat kovat. Voin raportoida käyttökokemuksia myöhemmin, kun näpyttelen näitä jorinoita bebe Tulassa. 

Jälkkäriksi oli valikoitunut vegaaninen puolukkasuklaajuustokakku ja suklaapitsa. Vieraat siemailivat syksyiseen iltaan sopivasti punaviiniä. Minulle kotibilemeininki oli enemmän kuin okei, sillä en ole häiriintynyt muiden tissuttelusta raskausaikana. Itseasiassa olen ollut siitä itsekin yllättynyt, sillä ruoka- ja juomahifistelijänä oma vuosikelloni on perustunut alkoholillisiin kausijuomiin. Olen toden totta onnellinen, että voin vauvan synnyttyä nauttia maltillisesti glühweiniä ja ikääntynyttä portia. Ei nimittäin ole joulua ilman niitä. Mainittakoon, että raskausaikana olen pitänyt nollalinjan – ei siis kannata tehdä lastensuojeluilmoitusta (vielä 😉 eikä tuomita minua kommenteissa. 

Illan ohjelman aloitti jokaisen vieraan jakamattoman huomion saanut diplomi-insinöörin huipputeknisen vaipparoskiksen demo. Itseasiassa ko. kapistuksen tilaaminen oli puhdas vahinko, sillä luulin ostaneeni aika tavallisen roskapöntön satunnaisia kertsivaippoja varten. Vähänpä tiesin! Ihmiset saattaisivat yllättyä, jos tietäisivät, miten paljon joku palvelumuotoilija-keksijä-insinööri on käyttänyt aikaa hajut ja maut sisällään pitävän saniteettiturhakkeen suunnitteluun. 

Ohjelmassa oli myös hulvaton synnytys- ja vauvasanastoa sisältänyt alias, jonka luonnollisesti voitimme. Voi olla, että asialla oli jotain tekemistä sen faktan kanssa, että olen kuuluisa passiivisaggressiivisista aliashäviöraivareistani.  Oli muuten hauskaa seurata, kuinka asiaanvihkiytymättömät selittivät sanat Bugaboo, nenäfriida, pudendaalipuudutus ja imuote. Lisäksi vieraat arvuuttelivat tulokkaan nimiä ja kirjoittivat meille viestejä vauvan ensimmäisille päiville. 

Lämmin suositus sukupuolineutraaleille, rennoille vauvakutsuille! 

Jos vanhemmuuden äitikeskeisyys tympii, lue myös isän vauvakuumeesta kertova blogipostaukseni täällä.

(kuva: pixabay)