(Kuva: Pixabay)
Aloitin tällä viikolla raskausjoogan elämän asetuttua uomiinsa lomalta paluun jälkeen. Olen pitkin raskautta ollut ahkera youtube-joogi, mutta toki sessio oli antoisampi kanssasisarten kanssa miellyttävässä joogasalissa kuin omassa olohuoneessa, jossa koira pyörii hämmentyneenä jaloissa ja tv luo tilaan kalseaa keinovaloa. Lämmin suositukseni Tapiola joogan raskausjoogalle ja tunnelmalle!
Kokemus oli kaikin puolin mukava, vaikka pelkäsin aiempien kokemuksieni perusteella pienesti salin atmosfääriin kuuluvaa huruilua. Pari vuotta sitten, kun kävin viimeksi ko. paikassa, teimme tunneilla mm. maksaa puhdistavaa ääntä. Muistan tilanteen olleen koominen: nauroin sisäisesti ääneen muiden huristessa tasaisesti lootusasennoissa, kunnes tajusin opiskeluvuosieni myrkkykuorman ja tulin siihen tulokseen, että maksaa puhdistava ääntely saattaisi tulla minunkin kohdallani tarpeeseen. Tästä lähtökohdasta sopi siis odottaa, että raskausjoogatunti olisi ollut luonnonmukaisen niittysynnytyksen promo. Ei ollut!
Tunnin aluksi kokosimme tarvittavia tavaroita maton viereen: tiilet, tyynyt ja pallot olivat mukava lisä tuntiin ja toivat kaivattua helpotusta niissä asennoissa, joissa vatsa vaikeutti tasapainoa tai polviseisonta aiheutti kipua. Olin todella tyytyväinen tunnin kulkuun: teimme aurinkotervehdyksiä, erilaisia lonkan aluetta vahvistavia asanoita, tasapainoharjoituksia sekä hieroimme alaselkää. Tunnelma oli seesteinen ja mukava. Ohjaaja osasi mielestäni hyvin liittää liikkeitä myös tulevaan synnytykseen ilman kivun tai pelkojen vähättelyä. Seuraavana päivänä tunsin avaavien liikkeiden vaikutukset kokonaisvaltaisena hyvänä fiiliksenä ja perusjumien poissaolona.
Aloin tunnin jälkeen pohtia myös osallistumista saman ohjaajan synnytysvalmennukseen. Olen ollut todella skeptinen kaiken aktiivista synnytystä markkinoivan hippisoovan suhteen ja vannonut ottavani in action kaiken kipua ja tuskaa lievittävän avun vastaan. Luomusynnyttäjät tuovat mieleeni lähinnä ihmiset, jotka eivät katkaise lapsensa napanuoraa vaan antavat sen pudota itsekseen ja kantavat mädäntyvää istukkaa kukilla vuoratussa korissa vauvan ensimmäisen viikon ajan. Lol! Nyt kuitenkin ohjaajan sanat ”synnytys on maratoni, jota varten kannattaa harjoitella” saivat mut toisiin ajatuksiin. Ehkä voin kehollista puolta tutkimalla paitsi pysyä jollain tavalla kontrollissa synnytyksen aikana myös oppia päästämään irti tarpeesta olla kontrollissa. Ehkä valmennus voisi lisätä itsevarmuuttani ja toisaalta hälventää pelkoja. Synnyttäneet naiset voivat nyt hymistellä hyväntahtoisesti ensisynnyttäjännaiiviudelleni – ja siirtyä näpyttelemään ystävällisempaattiset vinkit kommenttiboksiin.
Millaisiin synnytysvalmennuksiin olette osallistuneet ja mitä niistä jäi käteen?
