V ”täytti” viime perjantaina kahdeksan kuukautta. Uusimmat päivitykset ovat tuoneet kotiin luonnonvoiman, jonka hallitseminen on haastavaa. 

Keho

Vauveli painaa nyt 8,8 kiloa ja on 72,5 cm pitkä. Hän käyttää vaatekokoa 74 ja 80. Hampaat antoivat odottaa itseään elokuuhun, mutta nyt, lyhyen ajan sisällä alas on puhjennut kolme ja ylös kaksi hammasta. Viimeisin hippohampaista puhkesi viimeisen vuorokauden aikana ja aiheutti paljon porua ja pahaa mieltä. Lopulta annoimme yötä vasten laakin babyburanaa, jotta saisimme lepoa. Tänä aamuna sitten huomasin, että toinen ylähampaista oli puhjennut. Käyttöliittymä on hyvin ennustettava.

Liikkuminen

V oli pitkään hyvin passiivinen liikkeissään. Hän peruutti mahallaan ollessaan ja istua nökötti lelujaan tutkien oikeastaan koko kesän puoli vuotta täytettyään. Yhtäkkiä pari viikkoa sitten hän lähti konttaamaan päättäväisesti ja ihan parissa päivässä myös melkoisella vauhdilla. Mikä lie tähtien asento tms. sattui oikein. Ryömi hän ei edelleenkään, mutta jumppailee polvillaan, nousee korkeaan polviseisontaan tukea vasten ja joogaa milloin missäkin pelottavassa asanassa. Kyllä, kipsahduksia sattuu, vaikka vahtiminen on jatkuvaa. Eilen lapsonen kiipesi astianpesukoneeseen ja veti uuninaluslaatikosta kaksi isoa uunipeltiä ulos. En oikein usko nk. konttauskypäriin, mutta sen verran hasardia menoa täällä seuraillaan, että voisi jopa harkita lapsen vuoraamista neopreemillä.

Leikki

Tällä hetkellä V:n lempipuuhaa on kaikenlainen purkaminen. Omat lelut kiinnostavat melko vähän, mutta toisen lapsen kädessä olevat sitäkin enemmän. Kukkuuleikit, ilveilu, soittaminen ja laulaminen ovat kaikki hauskoja juttuja. Laitamme myös usein asioita piiloon kupin tai lautasen alle tai peitämme niitä harsolla. Ei-niin-hauskoja, mutta suosittuja puuhia ovat myös viemäriritilän irrottaminen ja imeminen ja pistorasioiden, johtojen ja sähkölaitteiden räplääminen. Pientä vauvaprooffausta on jo tehty, mutta muutama kaappi ja laatikko pitäisi vielä varustaa lapsilukolla. Näyttää siltä, että olohuoneen kolmijalkainen pikkupöytä ja tikashylly menevät huteruutensa vuoksi vaihtoon.

Aloitimme eilen muskariharrastuksen. Iloinen ja innostunut lapseni oli yllättävän totisena ja jännittynyt, mutta seurasi tarkasti, kun opettaja soitti erilaisia soittimia. Liekö syynä uusi paikka ja uusi kokemus vai hampaan puhkeaminen? Käymme myös silloin tällöin vanhemmille ja vauvoille tarkoitetussa joogapilateksessa, mutta se on myös monista ym. syistä hiukan epäkäytännöllinen harrastus – V konttaa salamana tukistamaan vieressä möllöttäviä vastasyntyneitä, pihistää pilatespallotja putoaa bolsterilta tehden mametsun harjoituksesta melko katkonaisen.

Kieli

Poikasemme ymmärtää lähteiden mukaan n. 8 – 10 sanaa. Vaikea sanoa, mitä ne sanat olisivat. Reaktio tulee ainakin selkeästi ilmaukseen ei saa. Pettymysten ja rajojen maailma on avautunut pienokaisellemme. Muita sanoja, joita hän selkeästi tunnistaa ovat ainakin tissi, iskä, lelu ja syliin. Jokeltelu on ollut nyt hurjan motorisen kehitysloikan aikana deathmetal-örinää ja huutelua. Ehkä viime päivinä mukaan on taas tullut enemmän monitavuista epäsanailua, kuten papapi, äijä ja ömmöli. Myös naksuttelut, pöristelyt ja hekottelut ovat V:lle tyypillistä äänenkäytön testailua. Uusin maneeri on hii-haa-tyylinen röhkiminen innostuneena, kuten ulkoillessa.

Ruokailu

Olen yrittänyt vähitellen siirtyä ”samasta padasta”-periaatteeseen vauvan ruokailussa. Eilen tein itselle kvinoaa ja kalacurrya, vauva sai kvinoaa ja oman, suolattoman ja vähämausteisen versionsa kookoskalasta. Vaikka tuo ateria upposikin, on aika normaali tilanne, että V:lle maistuvat parhaiten valmissoseet… Onkohan vika äidin ja isän kokkaustaidoissa? Tässä vaiheessa hän syö suositusten mukaan aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Määrät vaihtelevat: joskus maistuu hyvin ja joskus huonosti. En ole jaksanut kauheasti stressata ruokailusta, kun kasvu on hyvää ja rintamaitokin vielä maistuu. Olemme koettaneet nyt tarjota lapselle rakeisempaa ruokaa, toistaiseksi huonolla menestyksellä. V tuntuu olevan asiassa aika ehdoton. Joko otetaan megaisoja paloja itse tai silkkistä sosetta tai puuroa lusikasta. Uusia ruokahittejä on olleet Yosan greek style -kaurajugu aamiaisella ja iltapalalla puuron vaihteluna, talkmurut (tietty!) ja tuore luumu renkaiksi leikattuna. Tänään maistellaan simppelin sormiruokakeittiön kvinoapötköjä, saas nähdä miten käy. Onko täällä muuten muita, joiden mielestä sormiruokailu ei ole lainkaan simppeliä!? Hemmetti, pitäisi ehkä avautua simppeliydestä ihan omassa postauksessaan.

(kuva: pixabay)

Millaisia teidän kasikuiset on olleet? Onko kokemuksia konttauskypäristä tai suosituksia hyvistä babyproof-nikseistä?