Työmaan asiallisen unikoulurepparin viimeinen osa on täällä. Tsekkaa aiemmat osat täältä ja täältä.

Unikoulua on kestänyt nyt yötä vaille viikon. Tällä hetkellä V nukkuu aamuneljään, viiteen aivan chillisti. Yleensä noissa main hän herää kerran: hyvänä yönä, kuten viime yönä, jompikumpi (yleensä kyllä aivomies) nostaa hänelle tärkeäksi muodostuneen unilelun syliin ja pikku tyyppi jatkaa uniaan tyytyväisenä. Toissa yö ei ollut yhtä mahtava. En tiedä, oliko se V:n sisukas yritys saada sittenkin yöaikaan zen-buubia vai mistä oli kyse, mutta hän kitisi ja valvoi sinnikkäästi melkein pari tuntia. Teimme ekan tunnin jälkeen vahdinvaihdon ja huomasin nopeasti, että bebeto ovelasti manipuloi minua näyttävällä draamalla. Annoin unilelun ja menin olohuoneeseen. Lapsi hiljeni saman tien parkaisten vain silloin tällöin uniyninäänsä. Puolen tunnin kuluttua uskaltauduin katsomaan, mikä tilanne pinniksessä on. Vauva veteli zetaa aivan tyytyväisenä ja jatkoi uniaan puoli kasiin saakka.

Unikoulu oli meille pelastus. Ennen sitä nukuimme hyvinä öinä repaleisesti muutaman tunnin, huonoina öinä alle tunnin, ja nukahtaminen alkoi ylikuormituksen vuoksi olla melko haastavaa. Oltiin siis koko perhe täysin unikoulun tarpeessa. Tässä vielä mun vinkit onnistuneeseen unikouluun:

• Ekoina öinä kannattaa jakaa vastuuvuorot niin, että molemmat saavat nukkua. Pitkä yö on raskas yksin, jos vauva päättääkin lähteä itku-ultramaratonille. Jos olet yksin, pyydä joku apuun. Olen kuullut kehuttavan Unijuna-nimistä yritystä, joka auttaa perheitä, joissa on uniongelmainen vauva.
• Ekoina öinä kannattaa mahdollisesti vain valvoa oma vuoro. Itse pelasin Sanapalaa, joku katsoo Netflixiä ja syö herkkuja.
• Kannattaa vetää täydellisesti yhtä köyttä. Siis molemmat nukuttajat tekevät juuri samalla tavalla. Jos päätetään, että lapsi ei saa maitoa, milkkishana on ikuisesti klo 21 – 06 kiinni. IKUISESTI. No ok, jos lapsi olisi sairas, lipsuisin tästä.
• Kannattaa sopia, että jos nukuttajan pinna alkaa olla kireällä, hän voi pahassa paikassa herättää toisen. Itse selvisin vaikeista hetkistä ajattelemalla, että se on esim. ”vaan kaksi tuntia”.
• Jos nukuttaa lapsen samaan paikkaan, samalla metodilla myös päikkäreille, itsekseen nukahtamisen oppiminen nopeutuu.
• Monet lapset kiintyvät nk. siirtymäobjektiin, eli leluun, joka lohduttaa nukkumaanmennessä tai öisin. Meillä se on äitiyspakkauksen unirätti ja sitä säilytetään vastedes panssarikassakaapissa, jossa on monimutkainen turvakoodi. Lisäksi olen hamstrannut toisen varalle. Niin tärkeä se on.
• Unikoulua ei pidä tehdä sairaalle lapselle tai silloin, kun on tulossa hampaita tms. vaikea hetki. Muuten: tartu haasteeseen. Tilanne ei useinkaan voi enää paljoa pahentua, joten on parempi vaan tarttua härkää sarvista. Elämänilo palailee kyllä hiljalleen, kun kaikki saavat nukuttua.

(kuva: pixabay)