Reissaa vauvan kanssa 3, lentokone-edition
V on käynyt Suomen ulkopuolella kahdesti nuoresta iästään huolimatta. Kävimme elokuussa ihanan ja onnistuneen autoreissun Saarenmaalla ja Muhulla Virossa ja nyt syyskuussa kauan suunnitellun ystäväreissun Italiassa. Oli muuten mahtavaa reissata mukavalla jengillä ja sesongin ulkopuolella, kun kerrankin oli siihen mahdollisuus. Omat lomanihan noudattelevat koulujen loma-aikoja, joten syyskuussa etelä-Eurooppaan reissaaminen oli siinäkin mielessä aivan uniikki kokemus. Säät suosivat eivätkä turrekohteet olleet aivan niin tukossa, kuin yleensä. En kyllä edes tiedä, miten nykyisillä heinähelteillä pystyisi vauvan kanssa liikkua Välimeren maissa. Odotusaikana olimme Balkanin reppureissulla hullujen, yli neljänkympin helteiden aikaan ja eipä voi muuta sanoa kuin huh hellettä ja onneksi oli leppeä meri.
Emme menneet tälläkään kerralla sieltä, missä aita olisi ollut matalin. Kolmen tunnin HKI-Milano-lennon lisäksi meillä oli jonotettava autovuokraamoon, etsittävä pirssi hallista ja ajettava säkkipimeässä yötä vasten Liguriaan rannikolle. Ei mikään helpoin homma. Menolento meni aika kivasti: pieni touhuaja imeskeli eväspussiaan (kiinni äidissä), leikki kaikella muulla paitsi leluillaan (oksennuspussi oli mieleinen) ja käveleksi koneen käytävällä verrattaen tyytyväisenä. Automatkan kaksi ekaa tuntia hän nukkui, mutta heräsi, kun eksyimme jonnekin Genovan itäpuolelle ja jouduimme tovin hakemaan reittiä uudestaan. Järkyttävä rääkyminen vei mut jälleen paniikin partaalle eikä kuskikaan järin rauhallinen tainnut olla. Pääsimme kuitenkin perille huvilalle jyrkkää, mutkittelevaa rinnetietä pitkin, muksu nukahti matkasänkyyn ja itse hengittelin tovin hyvin syvään ennen yöunille uinahtamista kiroten omaa luottavaisuuttani omien hermojeni suhteen.
Paluulennolla kaikki oli toisin. Olimme päässeet suht vähin vaurioin päikkäriaikaan perille lentokentälle, mutta iltalennolla lapsi ei alkanut unille, kuten toiveissa oli. Sen sijaan hän vääntelehti aggressiivisesti kaikin voimin ja puri, raapi ja löi meitä molempia. Rintakaan ei nuijanukuttanut pikku terroristia ennen 20 viimeistä minuuttia. Huhhuh. Mielikuvissa 2 h 45 min menee nopeasti mutta todellisuudessa… Huh. Loppureissusta flunssan yhyttänyt pikku kaveri itki vielä laskeutumisen aikaan korviaan aika sydäntä särkevästi. Muuten en huomannut vielä kipuitkua lennon aikana. Missä vaiheessa korvat alkavat reagoida enemmän paineen vaihteluun?
Tässä vielä työmaan virallinen vinkkilista vauvan kanssa lentämiseen
- Ota vaihtovaatteet mukaan käsimatkatavaroihin itselle ja vauvalle!
- Pakkaa välipalaa ja leluja yllin kyllin.
- Mene härskisti ekojen joukossa koneeseen, että käsimatkatavarat mahtuvat varmasti lähelle.
- Hanki matkarattaat, jotka saa ottaa pakattuna koneen sisälle. Silloin ne saa perillä heti käyttöön. Meillä on Baby joggerin city tourit, jotka mahtuvat ihan uskomattoman kompaktisti reppuun.
- Jos pääset valitsemaan tai ostat paikat, kannattaa sylilapsen kanssa ottaa samalta riviltä ikkunapaikka ja käytäväpaikka. Usein, jos kone ei ole täynnä, keskipaikka jää tyhjäksi ja family saa lisätilaa!
- Muista, että todennäköisesti aliarvioit suunnittelufiilareissa matkan työläyden. Valitse aina iisein vaihtoehto, vältä monien kulkupelien yhdistämistä ja suosi lyhyitä matka-aikoja.
Vauvelin kanssa reissaamisesta olen kirjoittanut aiemminkin, lukekaas
osa yksi täällä ja osa kaksi täällä.
Haluaisitteko kuulla Italian reissusta enemmänkin vauvaperheen näkökulmasta?
(Kuva: pixabay.com)