Reissumuumin reissuhaasteet: raskaana reppuilemassa
(Kuva: pixabay)
Lähdimme tänä vuonna lukuisten Skandinavian kesävaellusreissujen sijaan vaihteeksi etelään reppujen kanssa. Norjaan suuntaaminen olisi ollut avohaavan hieromista veitsellä, sillä tunturien valloitus on tällä hetkellä kaukainen haave. Puuskutan kotirapussa kiivetessäni kolmanteen kerrokseen, joten kilometrien ja kilometrien hitaat ja tappavat nousut olivat ehdoitta poissuljettu vaihtoehto. Suuntana oli Balkan: Kroatia, Montenegro ja Bosnia-Herzegovina. Lähdin reissuun rallatellen enkä juuri ajatellut raskautta reissuun vaikuttavana tekijänä. Kuinka väärässä olinkaan.
Asiat, joihin vauva ei vaikuttanut reissussa:
1. Maisemien fiilistely
2. Adrianmeressä pulikointi
3. Oppimishalu
Asiat, joihin vauva vaikutti reissussa:
1. Yöunet
2. Ruokailu
3. Juomailu
4. Paniikin määrä ja eskaloitumispisteet
5. Hikoilu
6. Turvotus
7. Liikkuminen kävellen, aktiivisuuspärinöinti
8. Liikkuminen julkisilla kulkuneuvoilla
9. Ihmisten reaktiot
10. Lomafiilis
En ottanut ennen reissua juuri paineita raskaudesta, en pelännyt vauvan hyvinvoinnin puolesta enkä harrastanut vauvapalstojen kotidiagnoosien lueskelua. Reissun alkupäivien jälkeen kuitenkin havahduin siihen tosiasiaan, etten voi tyystin varmasti tietää, mikä on ravintolassa tilaamieni kypsentämättömien kasvisten alkueläinpitoisuus. Tilanne vaati tietysti internetin selaamista, mikä oli virhe. Seurasi mentaalista laatua oleva slaagi, joka sisälsi varsin paljon kyyneleitä ja skenaarioita, joita en enää kykene edes ajattelemaan. Suurin peikko oli pieni pirulainen, toksoplasma. Lopetin tuoreiden kasvisten äpöstämisen ravintoloissa, mutta en tyystin kyennyt rauhoittamaan laukkaamaan lähtenyttä mielikuvitustani ja päädyin kotona testauttamaan asian – kaikki kunnossa. Nyt pystyn jo hiukan nauraa huolilleni ja tein kumppaniani hauskuuttaakseni koko viime viikon hurmaavia itsediagnooseja länsiniilinviruksesta borrelioosiin.
Olemme tyypillisesti melko pirteitä reippailijoita lomareissuillamme: kiipeämme, vaellamme, melomme ja nautimme paikkoihin tutustumisesta kävellen. Nyt tilanne oli muuttunut. Alavatsani kiristyi muutaman kilometrin matkoista, pienistä portaikoista ja ylämäistä. Lepo oli todella tarpeen niiden päivien jälkeen, kun olimme olleet pitkään jaloillamme. Liikkumista eivät helpottaneet Balkania piinaavat tulikuumat helteet, joiden paahdetta pääsi pakoon vain hyppäämällä mereen. Uiminen olikin yksi nautinnollisimmista puuhista niissä paikoissa, missä olimme rannikolla ja uimahavillisia.
Kysyin puolisoltani reissun viimeisenä päivänä, mitä hyötyjä ja mitä haittoja ekstraa kantavasta reissukamusta hänen näkemyksensä mukaan oli. Suurin hyöty oli kuulema tissuttelun väheneminen (!) juomaseuran fantan ja vedenlitkinnän vuoksi. Hyödyksi hän nosti myös pötsin silittelyn ja beben potkujen tunnustelun erinomaisena zeniläisenä loma-aktiviteettina. Suurin negatiivinen muutos verrattuna vanhaan oli ukkelin mielestä trävellauskulinaristisissa haasteissa. Emme juurikaan syöneet pitkän kaavan mukaisia illallisia, vaan jouduimme suosimaan esimerkiksi simppeleitä pastapaikkoja.
Reissaaminen raskaana oli voimaannuttavaa ja rasittavaa yhtä aikaa. Saa nähdä, miten lomaelo muuttuu, kun ekstra aktualisoituu ja alkaa ajan myötä esittää mielipiteitään touhuista, ruuasta ja lomakohteesta. Jännittävää!
Millaisia reissukokemuksia teillä on ollut raskaana? Ovatko meltdownini huolestuttava vai täysin normaali käänne raskaudessa?