Taitoja, jotka haluaisin oppia
Olen havahtunut rajulla tavalla kotiäitinä ollessani omaan vajavaisuuteeni. Pohdin unettomina öinä, mitä loistovanhemman taitoja minulta puuttuu. Toki univaje aiheuttaa myös vahinkoinnovaatioita, esim. tänä aamuna kaadoin aamusmoothieen maustamattoman luomuheran sijaan kaurahiutaleita – toimi yllättävän hyvin. Tässä sekalainen lista niistä taidoista, jotka ovat vielä opittavien listalla. Osa on aika kevyttä kamaa, osa vähän enemmän syvistä vesistä.
- Osaisinpa koristella kakkuja! Ystäväni piti toukokuussa omalle vuosikkaalleen todella hienot synttärit: koristelut olivat supertyylikkäät ja söpöt, kakku ihan mieletön ja teema toki mietitty vimpan päälle. Minä pohdin, että meidän teemajuhlien teema voisi olla ”kotisynttärit”. Kykenen ehkä ysärikermakakkuun, missä on sisällä muussattua banaania ja päällä ranskanpastilleja. Olisipa siistiä oikeasti osata tehdä hienoja piece of art -leivonnaisia.
- Osaisinpa pukea lapseni kivasti! Tykkään kauheasti ihmisistä, joilla on mukava, omintakeinen tyyli. Olen itse vuosien varrella vaellellut stailista toiseen ja inhonnut syvästi vaatteiden ostamista. Oma tyyli alkaa ehkä pikku hiljaa löytyä, mutta entäs pirpanan? Lastenvaatekaupat ovat hirveän sukupuolittuneita, poikavauvalle sinistä ja vihreää, tytöille hiukan laajemmalla väriskaalalla röyhelöä ja rusettia. Ostaisin mieluusti kivanvärisiä, eettisesti tuotettuja vaatteita, joissa vauvelin on mukava möyriä ja joiden pukeminen ja riisuminen on mahdollisimman iisiä. Nämä kriteerit harvoin täyttyvät. Siitä päästäänkin siihen, että bambinon garderobi on täynnä sieltä täältä kierrätettynä saatuja rytkyjä, jotka hirveän harvoin sopivat yhteen. Meillä ollaankin aika usein liikkeellä kymmenen kuosin taktiikalla, naama mustikassa ja hiuspohja karstassa.
- Osaisinpa pysyä tyynenä, kun en ole nukkunut yöllä yhtään kokonaista unisykliä. Tää on haastava. Mä alan hajoilla jo parin huonon yön jälkeen. Tuntuu, että mielenterveys on aivan pirstaleina niinä päivinä, kun yö on ollut yhtä Dagorladin taistelua. Hoidan lasta, mutta niinä hetkinä, kun hän leikkii itsekseen, makaan silmät pyöreinä sohvalla kylmä hiki valuen ja hoen itselleni mantranomaisesti kaikesta selviää kaikesta selviää kaikesta selviää. Siitäpä pääsemmekin seuraavaan taitoon…
- …Osaisinpa olla valittamatta vaikeuksista. Kaikilla vauvojen vanhemmilla on univelkaa, mutta suurin osa ei valita siitä. Meikäläinen ei vaan osaa pitää leipäläpeä kiinni asiasta. Mun täytyy rypeä tuskassa ja antaa muiden kärsiä samalla viehättävän negatiivisesta seurastani.
- Osaisinpa poistaa tahroja. Kiinteiden aloittamisen jälkeen kaikki harsot, peitteet, bodyt, hihansuut, lahkeet, korvat, hiukset, mitänäitänyton, ovat olleet likaisia. Kylpeminen on lähes jokailtainen traditio, sillä pienen nahkahaalari on aina yhtä tahmaa ja nöyhtää. Tekstiilejä koetan puhdistaa, kun muistan, sappisaippualla ja peruspesulla. Taisin nukkua ne kotitaloustunnit, joissa kerrottiin, millä vippaskonstilla mikäkin tahra lähtee. Sain ihan vähän aikaa sitten tietää, että kelmeät kakka/porkkana/muutahrat vaalenevat vaatteista auringonvalossa. Uskomatonta. Ehkä vanha doge voi vielä oppia uusia temppuja.
Äh, onneksi tätä kotiäitylöintiä on enää puoli vuotta edessä. Sitten koti-isi voi ottaa tästä listasta kopin ja pyrkiä parempaan.
Meillä on vierailemassa laryngiitti ja pikku potilas alkaa kääntyillä ja yskiä päikkäreillään siihen malliin, että parempi jättää tämä vaan tähän.
Millaisia taitoja olette oppineet vanhempainvapaalla? Mikä ei yrityksistä huolimattakaan suju?
(kuva: pixabay)