Vauvakuume ei ole yhden sukupuolen etuoikeus

(Kuva: pixabay)

Olen herättänyt hämmennystä raskausaikana ilmoittamalla julkisesti, että lapsemme on kumppanini vauvakuumeen tulos. Ihmisten on edelleen vaikeaa sulattaa, ettei nainen välttämättä koe valtaisaa sisäistä tarvetta jälkeläiselle, biologisen kellon tikitystä tai hihku innosta, kun nenään kantautuu jostain vastasyntyneen tuoksua. Kuulun niihin naisiin, jotka eivät ole suuremmin intoilleet lapsista, lasten kuvista tai vauvantuoksusta. Oikeastaan koko asia oli minulle kaukainen aina kolmikymppiseksi asti, vaikka toki pidin ja pidän edelleen lähipiiriini syntyneistä uusista ihmisistä. 

Tunnen runsaasti ihmisiä, jotka ovat lisääntyneet yhdestä syystä: järjestä. Kumppanini vauvankaipuu taas kumpuaa jostain sydämen syövereistä ja on jollain tapaa alkukantaisempi tarve perustaa perhe. Hän puhui lapsesta vuosia. Ensin hypoteettisesti ”sitten joskus”-tasolla, sitten vaatien tarkempia aikatauluja sille, milloin rakkautemme kantaisi hedelmää. 

Hesari uutisoi tovi sitten samasta aiheesta. Moni mies potee vauvakuumetta, ja asiasta pitäisi puhua enemmän. On hävytöntä, että 2010-luvun Suomessa miehen tunteet yllättävät edelleen suuren yleisön. 

Miten sitten päädyin tähän pisteeseen? Rakas aivomieheni oli varsin sinnikäs ja sai minut ymmärtämään, ettei täydellistä hetkeä vauvalle tule koskaan, ellemme tartu haasteeseen. Aina on reissuja, töitä, kissanristiäisiä ja muita parempia tekemisiä kuin raskaana oleminen tai ihmistaimen kasvattaminen. Joten suostuin ja päätin luottaa siihen, etten ole tunnevammainen ja vierasta omaa lihaa ja vertani olevaa perheenjäsentä. Kuten äitini asian ilmaisi: ”Luojalle kiitos hormoneista!” Ja niinhän se on, dopamiini saa jopa meikäläisenkaltaisen kuivan ja kylmän täti-ihmisen rakastumaan omaan lapseensa. 

Puolisoni vauvakuume on saanut odotusaikana rinnalleen myös pelkoja: miten ilman manuaalia syntyvää rääpälettä oppii hoivaamaan? Pelkoja lieventää kuitenkin tunne siitä, että opimme kaiken aikanaan. Sillä välin voi suunnitella varustehankintoja, lukea kasvatuspsykologiaa ja valmistautua henkisesti elämänmullistavaan kääröön.