Lumi narskuu vielä menokengän alla, mutta kotoa kannattaa lähteä vaikka parinkymmenen pakkasessa. Siihen kannustaisi varmaan Eino Salmelainenkin, jos vielä elävien kirjoissa kirjoittaisi. Teatterinjohtaja Maarit Pyökäri avasi Tampereen Työväen Teatterin kevätkauden lainaamalla Salmelaisen tekstiä teoksesta Teatterin naisia (1968). Sen mukaan teatteri on erityisesti naisten pakopaikka, jossa on turvallista istua pimeässä, seurata toisten elämää, nähdä myös itsensä. […]

Kuva: harri hinkka Jos romaanista nimeltä A Christmas Carol tulee kaikkien aikojen klassikko, ja näytelmää nimeltä Saiturin joulu esitetään vain joulun tienoissa, on selvää, että kyseessä on simsalabim-tarina siitä, miten paha muuttuu hyväksi. Joulun taika tekee joulumielen. Ja miksei kannattaisi heittäytyä hankkimaan joulumieltä, jättää shoppailut hetkeksi, ja istahtaa Tampereen Teatterin katsomoon. Ilkka Heiskanen vierailee toistamiseen […]

Aliisa Pulkkisen ja hänen esittämänsä Sirkku Sopasen alias Shirley Valentinen joulut ovat aika erinäköiset. Aliisa on parempi kokki, vaikka Sirkku viettääkin paljon aikaa keittiössä seinille jutellen. Aliisa Pulkkisella on myös paremmat puitteet valmistella joulua, iso leivinuuni punaisessa talossa Pispalan sydämessä. Teatteriravintola Kiven lavalla perunat ja porkkanat eivät vaihdu lantunpaloiksi joulun alla, koska näyttelijäntyössä repliikit on […]

kuva: harri hinkka Taas se tuli todistettua: Ei monologeja tarvitse pelätä. Kyllä yksi ihminen pystyy teatterilavan täyttämään. Tosin Teatteriravintola Kiven lava ei ole järin suuri. Siksi paikka onkin sympaattinen ja lämminhenkinen pienimuotoiselle teatteriesitykselle. Näytelmän ja elokuvan Shirley Valentine tarina sopii Kiveen mitä parhaiten. Suomalainen Shirley sai nimen Sirkku Sopanen ja esitys nimen Rakkaudesta elämään. Sitä […]

//www.youtube.com/embed/TC2TTSJyEqU Kymmenen vuotta sitten Ismo Leikola teki stand upista itselleen ammatin. Nyt hän kuuluu Suomen viihdyttäjien kermaan, ja liput noin puolitoistatuntisille keikoille maksavatkin lähes yhtä paljon kuin teatteriin. Tämän kauden kiertue kulkee nimellä Kaikkien aikojen show. Nimenmukaista huikentelevaa tunnelmaa tukevat alun kirkkaat spottivalot ja jyrisevä taustamusiikki hauskasti, mutta siihen rock’n’roll sitten jääkin. Leikolan sympaattisesta tyylistä […]

Olipa ilotunnelmainen aamupäivä, kun teatterikriitikko Anne Välinoron kirja Mikä rooli? julkistettiin Kivessä marraskuun puolivälissä. Kerrankin näyttelijät jonottivat kriitikon nimikirjoitusta, sitten alkoi yleinen piirileikki kirjojen kanssa. Minä sain bongatuksi varmaan vähiten nimmareita, kun yritin samalla ehtiä myös kysellä viimeisiä kuulumisia. Kotona lukiessa huomasin, että melko tuoreet kuulumiset löytyvät myös kirjasta. Anne Välinoron motiivina teokselle oli muun […]

Mennessäni Ellen Gallagherin näyttelyyn AxME, en osannut tarpeeksi mustien slangia ymmärtääkseni edes näyttelyn nimeä. Ask me. Ellen Gallagherin näyttelyssä oppii paljon niin rotuidentiteetistä kuin populaarikulttuurista, apartheidista ja orjuudesta. Jopa hiusten poliittisuudesta: Olisiko Obama saanut niin paljon ääniä, jos hänen vaimollaan Michellellä olisi afrotukka eikä suoristettuja hiuksia? Silmät, huulet ja tukka toistuvat jatkuvasti, ovathan ne mustien […]

Kuva: Harri hinkka Kylmän murhan alkuasetelma palautti mieleen edellisen dekkarin Tampereen Teatterin näyttämöllä. Murhaloukussakin kynäilijät punovat juoniaan. Tosin Kylmässä murhassa Paul ja Harold tekevät tv-sarjaa. Jukka Leistin ja Esa Latva-Äijön sanailu on sukkelaa ja ”rytmikästä”. Elina Rintalan mukaan tuoma Emman naisenergia hoituu hienosti ja helposti. Näytelmässä joskaan ei näyttämöllä on toinenkin nainen Valerie, mutta neljäs […]

Tampereen Teatterin Lokki on nyt häkellyttävä näytelmä. Jos pitäisi kertoa juoni tuoreeltaan, mitään ei tule mieleen. Jos pitäisi nimetä päähenkilö, se on kokonainen ihmisryhmä. Ammutun lokin symboliikka on selkeä, itse näytelmä sisältää enemmän arvoituksellisuutta. Kiehtovuutta lisää ilmapiirin ja sijainnin aistiminen, vaikka näyttämökuva on yksinkertainen: keltainen esirippu ja piano. Saapuu vieraita, ollaan maaseudulla, rautatie on lähellä. […]

Käsikirjoittaja-ohjaaja Sirkku Peltolan Ihmisellinen mies vastaa kaikkiin vastoinkäymisiin hyvyydellä ja avuliaisuudella. Vallitsevan yksinpärjäämisen ilmastossa voittajatyyppi kutsuisi häntä todennäköisesti luuseriksi. Peltolan määritelmä ihmiselliselle kuulostaa ihanteelliselta, mutta ihmisellinen mies Raine Kukkia ei sittenkään vaikuta ihan ideaalilta. Tai siis Kellariteatterin katsomossa on raastavaa seurata, miten hän antaa käyttää itseään hyväksi, luopuu omista haaveistaan, matkoista, säästöistään, milloin kenenkin puolesta. […]