Menin tässä syksyn musikaaliputkessa päivittämään tilannetta Musiikkiteatteri Palatsiin, uteliaana klassikosta Laulavat sadepisarat.  Jo ensimmäisistä repliikeistä kavahdin: Ei kai vaan edessä ole parin tunnin piina kaahotuksesta, maneereista ja kliseistä, tyhjännauramisesta. Koska uskon vakaasti, että lähes jokainen ensemble tekee tosissaan ja parhaansa, tuntuu tuskalliselta todeta: Turhanpäiväinen esitys, jossa mikään ei oikein säväyttänyt. Juoni tuntui kuluneelta. Se ei […]

Kuva: Harri Hinkka   Jos puhenäytelmiä ei olisi, ja musikaaleista pitäisi valita, Les Misérables kärkkyisi kärkisijaa minun listallani. Ihme juttu, että edellismusikaalissa valitin laulunumeroilla liian täyteen ahdetusta teoksesta. Les Mis on läpisävelletty – eikä häirinnyt ollenkaan. Eli homma soljui eteenpäin koko ajan. Vain alkupuolella tökki siinä kohtaa, kun replikointi ei ollut laulua eikä puhetta vaan […]

Tottakai tiesin, että Tampereen Työväen Teatterin rummuttama Prinsessa on musikaali. Sitä en arvannut, miten täyteen teos on pakattu biisejä – jotka eivät kuljettaneet tarinaa eteenpäin. Pitkään tuntui siltä, ettei kipeä aihe mielisairaalasta ei johda mihinkään, kunhan liihotellaan, kiinnitellään ja availlaan potilaan kieteitä. Tämän hetken täkynäyttelijä Armi Toivanenkaan ei tuntunut pääsevän oikeuksiinsa ennen puolta väliä. Tosin […]

Kevättauko venähti kesän loppupuolelle, huolimatta satunnaisista visiiteistä kesäteatteriin. Eivät säväyttäneet tarpeeksi. Ja Pyynikin Kuumasta Kesästä kirjoitin jo edellisvuonna…Teatterisyksyn nyt käynnistyttyä kaudenavaukseni on Prinsessa tällä viikolla, Les Miserables ensi viikolla. Sirkku Peltolan kantaesitykset lienevät teatteri-ihmisten itsestäänselvyyksiä. Chaplinin klassikot käytiin hiljattain läpi televisiossa. Innostuin yhä, mutta innostuisinko Eppu Salmisen Chaplinista? Miksi tökkii? Erityisesti minua kiinnostaa Teatteri 2.0:n […]

Kuva: Kaapo kamu   Keltaisia, sinisiä, oransseja ja vaaleanvihreitä nauhoja ja kravatteja vilisee mustapukuisten filharmonikkojen yllä. Iloisen rämäkästi alkoi Tampere Filharmonian kausi tänä vuonna kaikilta osin. Rokkihenkisestä Rouvalista saisi myös stand up -koomikon. Rokkia ei sentään  soitettu, mutta henki tuli tervehdyksestä: Hyvää iltaa Hervanta! Todella, Vaparin liikuntasalissa oltiin, ja yleisö senmukaisissa asuissa. No, ainakin ilman […]

Olen aina kannustanut ihmisiä käymään myös pienillä näyttämöillä ja harrastajateattereissa. Niin teen nytkin. Tukkateatteri Tammelassa on juuri sellainen huoneteatteri, jossa voi kokea poikkeuksellisen, intiimin, säväyttävän elämyksen, joka on ajassa kiinni.  Ohjaaja Heidi Lakaniemi löysi helsinkiläisen Mika Tepsan tekstin Teatterikorkeakoulun avoimen yliopiston kurssilta. Sulttaanissa hän näyttää kuohuviinin helmeillessä läpi esityksen, että ei harrastajien kanssa tarvitse Niskavuorelle […]

Tampereen Teatterin Hamletista on suitsutusta piisannut, samoin sen esittäjästä Tomi Alatalosta. Hän onkin näyttelijä, joka teki minuun vaikutuksen ensi näkemältä, erottui joukosta jo musikaalissa I love you because. Muinaisissa näytelmissä vuodatetaan aina verta ja ruumiita makaa maassa yleensä useampi kuin yksi. William Shakespeare syntyi 1500-luvulla; koen muun muassa Hamletin osana teatterin historiaa, jota sitäkin pitää […]

Tuomas Kyrön viimevuotinen teos on Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. TTT:n teatterikappale on Mielensäpahoittaja ja poika. Onkin  ilmiselvää, että poikaa on helpompi esittää kuin kastiketta – jopa Aimo Räsäsen kaltaiselle virtuoosille. (Itselleni tulee vääjäämättä mieleen takauma tarinateatterista, kun minun piti esittää muinaista  Jaana-lehteä! Aikamoinen haaste, ja  maailman ihme, että selvisin kehuin ja kiitoksin.) No, tosiasiassa Mielensäpahoittajassa ja […]

Olipa mielenkiintoista kuulla Tampereen Teatterin historiikista – että hengenmiehet ovat osanneet hangata vastaan tämmöisessäkin asiassa: Komeljanttarit muka liian lähelle Herran huonetta. Kiista ratkesi  lupauksella, että matkaa teatterilta Keskustorin Vanhaan kirkkoon on ainakin 20 metriä. PS. Juhlavuoden kuvakisan voittajakuvan ”Jo ilta ehtii” näkee facebookissa teatterin päivityksissä

Kuva: Petri Kovalainen Harhaoppinen, Minna Hokkasen juhlaa tosiaan – 25 vuotta näyttämöllä – mutta myös Jyrki Mänttärin, Suvi-Sini Peltolan, Jyrki Harjajärven juhlaa eli kaikkien mahdollisten, dramaturgi Seija Holmaa myöten. Äkkinäinen ei uskoisi, että aiheesta ilmastonmuutos saa näin hienoa teatteria. Aplodit myös ohjaaja Snoopi Sirenille. Aversioterapiat ja anorektikot ovat tuttuja, mutta tuntemattomammatkaan proksit tai osymoronit eivät […]