Vanhoja mestareita valkokankaalla

Kuva Cata Portin

tuntematon_mestari_pressi6__c_cataportin.jpg

Äskettäin oli Kansallisteatterin Vanhat mestarit taidemuseossa, nyt on vanha ja alkuunsa tuntematon mestari tulossa valkokankaalle vuoden alusta. Tuntematon mestari -elokuvan jälkeen tuntui melkein siltä kuin olisi käynyt live-teatterissa. Tuli niin lähelle. Lavasteet ja valot saattoi kuvitella näyttämölle, kaupungillakäynnit ja bussiajelut videolle.

Hämmästyttävintä oli, millaisesta aiheesta syntyi dekkarimainen fiilis. Jännitystä ilman salapoliiseja tai aseita, äärimmäisen rauhallisessa tempossa. Kaupankäynnin psykologiaa, mutta paljon myös sukupolvien välisiin ihmissuhteiteisiin liittyen.

Ollaan helsinkiläisessä taidegalleriassa. Sellaista piti myös käsikirjoittajan Anna Heinämaan äiti 30 vuoden ajan, ja sen jälkeen Heinämaa itse. Naiset olivat alalla harvinaisuuksia. Ikääntyneille herrasmiehille kehrääntyi kuulemma monasti unelma viimeisestä kunnon hankinnasta, joka olisi kuin joutsenlaulu uralle. Miehinen kuolemattomuuden unelma? miettii Heinämaa. Ainakaan hänen äidillään ei tällaista ollut.

Juuri tämä ”viimeisen dynamiikka” – nyt jos koskaan, toisaalta älä lähde riskeeraamaan – sytytti ohjaaja Klaus Härön kysymään Anna Heinämaalta: Joko sulla on ohjaaja ideallesi? Tämä tapahtui heidän edellisen yhteisen elokuvansa Miekkailijan tekovaiheessa.

Käsis kädessään Härö tapaa kysyä itseltään, onko tässä Heikille mitään… Eli nyt Heikki Nousiainen esittää galleristia, jonka luo teini-ikäinen tyttärenpoika tulee TET-harjoitteluun. Hyvänä komediennena ihailemansa Pirjo Longan ohjaaja halusi asettaa vakavaan äidin rooliin. Isän ja tyttären suhteet eivät ole ihan kuosissa. Nuori Amos Brotherus löytyi perinteisten koekuvausten kautta teinipojaksi – ja osuu rooliinsa kerrassaan lahjakkaasti.

Entä kuka tekisi Repinin veroisen taulun? Käsikirjoittajan galleria-aikojen ansiosta löytyi mestari, joka teki muotokuvan sielusta sieluun näkevästä hahmosta. Katselmusmatkalla Klaus Härö ehti tosin säikähtää melkein shokkiin asti. Igor Jefimovin eteisessä sattui nimittäin olemaan esillä ihan huhhei-taulu parrakkaan merirosvon näköisestä tyypistä. Onneksi taiteilija johdatti peremmälle huoneistoon.

Minä en johdattele peremmälle elokuvaan, koska mainitsin sanan dekkari. Mutta peukutan tälle porukalle – jossa muun muassa Eero Ritala on taas mitä mainioin nuorempana galleristina. Yhtenä taiteentuntijana toimii Pertti Sveholm, eikä olekaan kelmin roolissa, kuten olen monesti tottunut hänet näkemään. Ja tämä Patu on ollut ihan oikea henkilö Bulevardin taidepiireissä.

 

HUOM. Jo tapaninpäivänä tulee enskaan Juice-elokuva sanankäytön mestarista, Riku Nieminen laulaa paremmin. Ja hänen rooliin asettumisensa sinällään taidonnäyte!

 

 

 

 

 

 

Kulttuuri Leffat ja sarjat

Vanhat mestarit uusin konstein

Kuva Mitro Härkönen/SK

vanhat mestarit.jpg

Nyt naksahti miljöö kohdilleen, kuin osaksi sisältöä: Kansallisteatterin Vanhat mestarit väänsivät taiteesta vängästi Sara Hildénin taidemuseossa. Koolla ovat musiikkiarvostelija, kirjailija-filosofi ja vahtimestari, alun perin Wienin Taidehistoriallisessa museossa Jacobo Tintoretton Valkopartaisen miehen äärellä. Romaanin Alte Meister kirjoittaneen Thomas Bernhardin tyylikeinoja ovat toistelu ja paisuttelu. Rakenne on kuin fuuga musiikissa, ja Bachin fuuga soikin taustalla. Kansallisteatterin konseptin on laatinut Minna Leino, lavalla Hannu-Pekka Björkman, Markku Maalismaa ja Hannu Kivioja.

Musiikkiarvostelija Reger vahvistaa stereotypiaa kriitikosta, joka jotenkin epäonnistuneena kyynistyy ja teilaa vähän kaikkea muiden aikaansaamaa. Hän etsii vain virheitä mestarien teoksista, olipa kyseessä minkä alan taiteilija tahansa.

Maalarille vaikeinta ovat kuulemma kädet, ja Valkopartaisen miehen kädet ovat siis aivan epäonnistuneet.

Maailma ja ihmiskunta on käynyt Regerille sietämättömäksi. Kuolemanjälkeinen helvetti on suorastaan idylli verrattuna nykyiseen helvettiin.

Jokaisesta Regerin lausahduksesta alkaa parjaamisen vyöry, joka kilpistyy niin, ettei nauramatta voi kuunnella. Itävallan merkittävimpiin kirjailijoihin kuulunut Stifter oli proosan tuhertaja, mauton väljähtynyt ja jonninjoutava. Heidegger on varas, joka muutti filosofian kitschiksi ja niin edelleen.

Sitten, auta armias, kun äijät äityvät filosofoimaan käymälöiden tolaa eri puolilla maailmaa…

Reger on käynyt Valkopartaisen miehen edessä istumassa 36 vuoden ajan, joten penkki ikään kuin kuuluu hänelle. Lisäjuonne syntyy, kun eräs walesilainen kököttää siinä.

Koko sessio pohjustaa sitä seikkaa, että Reger on valinnut sättimisperintönsä jatkajaksi mitään julkaisemattoman kirjailija Atzbacherin, ja haluaa pyytää tätä kanssaan kammottavaan Burg-teatteriin – jossa esitetään tietenkin kaamea näytelmä. Vanhat mestarit on kaikkea muuta kuin kaamea näytelmä, jopa virkistävä, suorastaan mullistava. Että miten näin eleettömästi ja keskittyneesti tehdään komediaa.

 

 

 

 

 

 

Kulttuuri Suosittelen