Tiedättekö sen tunteen, kun on kierrättänyt jo vaikka ja mitä, päiviä, viikkoja ja kuukausia… Penkonut komeroita, kaappeja, hyllyjä, laatikoita, lähes kaikkea lattiasta kattoon ja siltä väliltä… Ja silti: näyttääkö koti siistiltä? Näyttääkö se siltä, että olet kierrättänyt? Vienyt tavaraa pois? Lahjoittanut? Myynyt? Heittänyt jopa pois? Eipä ei.

  Silloin, ja niinä epätoivon hetkinä, kun tuntuu, että enää ei löydy mitään poislaitettavaa, ja pöytä, nurkka, tuoli, lattia -mikä vain- näyttää siltä, että olisit vain räjäyttänyt pussin tavaraa siihen, tekisi melkein mieli luovuttaa. Miksi turhaan siivoan kun se ei näy missään? Miksi edes yritän myydä jotain, mitä kukaan ei osta? Miksi turhaan vien pussin vaatteita keräykseen? Miksi heitin jotain rikkinäistä pois?

  Höpöhöpö ja seis! Olen saanut myytyä kymmeniä, jollen satoja vaatteita, koruja, tavaroita, olen vihdoin raaskinut luopua joistain esineistä, joita jostain syistä olen säilyttänyt, olen lahjoittanut vaatteita ja tavaraa parempaan käyttöön. Se kaikki vain ottaa aikansa.

  Mitä sitten, jos siivousta edeltää kaaos? Sen jälkeen seuraava kaaos on pienempi! Myönnän, että turhautumista on aiheuttanut paahtava helle, jolloin ei melkein ole jaksanut tehdä mitään. Myönnän, että turhautumista on aiheuttanut myös yhden työpisteeni siivoaminen, jolloin olen joutunut tuomaan osan tavaroistani kotiin. Mutta mikä tärkeintä; en ole luovuttanut! Älä sinäkään luovuta! 🙂 Nautitaan elokuun auringosta ja tehdään tästä yhä loistavampi kierrätyskuu, paras!